Möhkö on täällä

Andyn ja Lempin (Remun täyssisko) yksönen on syntynyt!
Painoa Möhköllä oli peräti 310 g, potra poika siis. ♥
Pentu syntyi My Sweet -kenneliin, ja kasvattaja on Tuija Kilpinen.

Yhdistelmän tiedot

kuva: Tuija Kilpinen

Mökkihöperöt

Vuokrasimme viikoksi mökin Ikaalisten Luhalahdesta. Koirat tapasivat lehmiä, jahtasivat (ja söivät) hiiriä lähipellolla, veneilivät ja viettivät kunnon maalaiselämää. Viereinen mökki oli kuitenkin sen verran lähellä, että koiria ei voinut pihalla pitää irti - heti kun siellä näkyi vähänkin liikettä, Dave sai hepulin ja rynni naapuriin hirveästi haukkuen. Ja Andy ja Remu tietty perässä, kyllähän kiihkoilu tarttuu.

Onneksi lähipellolla sai juosta vapaana monta kertaa päivässä. Uimaan Dave ei vieläkään uskaltautunut, mutta meni mielellään veteen jäähdyttelemään. Remu sen sijaan teki kunnon uintilenkkejä. Andy pysytteli visusti rannalla.

Veneilyä:

 

 

 

 

 Akkujen latausta:

 

Ravintola Kulta Casinon terassilla.

 



Andy muisti unien lomassa seurata tarkasti agilityn maajoukkuekarsintoja.

Peltopainia:

 

 

 

 

 

Ihan kuin Andy ja Remu, mutta vaan paljon isompia!

Metsäilyä:

 

Marjarosvo.

Kaksi huiskuhäntää ja kaksi huiskutonta.



Viisi kuukautta kooiker-seikkailua

Daven mittariin tuli tänään viisi kuukautta. Tuossa ajassa pienestä karvapallosta on tullut pieni koira, joka taitaa pysyä medin mitoissa. Dave on urokseksi melko siro, eli se näyttäisi olevan ihan eri kaliiberia kuin cavalierimme - tuuletuksia!! :D

Kooikkerin luonne on meille edelleen arvoitus. Aluksi sanoin, että tuntuu kuin meille olisi muuttanut parin lelukoiran seuraksi oikea koira, mutta Petri kielsi nimittelemästä cavaliereja, ovathan nämä jo kyntensä näyttäneet. Meillä ei siis asu lelukoiria ja koiria, mutta kovin erilaisia nämä koirat kuitenkin ovat.

Kooikkeria ei rutistella sohvalla lyttyyn, vaan se tulee viereen istumaan, jos sille sopii. Liiasta lähentelystä se siirtyy kauemmas. Onneksi on nämä halikoirat sitten erikseen... Touhukaskin tämä kooikkeri on, mutta toistaiseksi on vielä vähän vaikea sanoa, johtuuko aktiivisuus sen pentuiästä vai rodusta. Kokonaista päivää se ei kuitenkaan jaksa olla möllötellä sisällä tai pihassa hihnalenkkien lisäksi, se vaatii puuhaa ja tekemistä. Akut voi tyhjentää riehumalla sisarusten kanssa tai opettelemalla uusia temppuja ja taitoja. Daven oppimisnopeus on kyllä ihan omaa luokkaansa tässä laumassa, mitenkään vanhempia herroja vähättelemättä.

Dave on myös herkkä sielu, niin kuin kai useimmat kooikkerit ovat. Eilen vähän hermostuin, kun metsälenkin jälkeen se ei tullut nätisti muiden poikien kanssa pesulle. Vein sen sitten väkisin, ja kantomatkan aikana luulin napanneeni pihalta kissan, niin terävät sen kynnet olivat. Kylppärissä se luimisteli pitkin seiniä, vaikka edellinen pesu sujui ihan nätisti. Kuivaamisesta tuli samanlainen taisto, ja sen jälkeen se vältteli minua koko illan. Nyt tiedän, miltä luimisteleva koira näyttää!

Onneksi Dave tuntui unohtaneen kiukkunsa aamuun mennessä, jälleennäkemisemme oli jälleen yhtä iloinen ja onnellinen. Episodi oli kuitenkin muistutus kooikkerin erilaisesta luonteesta, mikä kannattanee pitää mielessä kaikessa koulutuksessa.

Daven strategiset mitat viideltä ensimmäiseltä kuukaudelta löytyvät täältä.

Aia ja Dave lempipuuhassaan.

Agirotua ja videonauhaa

Agirodussa tapahtui toki muutakin kuin Finnish Open. Perjantain sateessa Remu teki ensin hyppynollan, ja Andy hyllytti, kun ohjaaja unohti radan. Kai näin täytyy käydä aina joskus, varsinkin kun on ihan lupa hyllyttää - kilpailujen teeman mukaisesti. Agiradalla molemmat tekivät vielä hyvät nollat, ja sitten olikin hyvä lähteä yöksi kotiin kuivattelemaan vermeitä...

Remu finaaliradalla.

Aamulla käytiin ensin Finnish Open -karsinnat ja sitten iltapäivällä finaalit. Remu oli Andyn tavoin hyvässä vauhdissa, mutta hyllytti finaalissa. Alla oli siinä vaiheessa jo vitonen puomin kontaktista. Kuuluttaja luuli virheellisesti, että pari tekee nollaa, ja kun kuuluttaja korjasi virheensä, ohjaaja herpaantui ja hyllytti loppusuoralla. Himpskatin kuulutukset!

Illalla oli vielä yksi agirata molemmille. Remu loikkasi taas puomin kontaktin, mutta Andylle tuomittiin puhdas nolla. Andyn kontaktit olivat koko viikonlopun melkoisen täpäriä, niinkuin videonauhat paljastavat. Tuomiot menivät nyt kuitenkin näin, ja hyvä niin.

Ohjaaja juoksi viikonlopun aikana yhteensä 10 rataa, joista saldoksi jäi 7 nollaa, 2 hylkäystä ja 1 vitonen. Nopeusennätykset paukkuivat lauantaiaamun karsintaradalla, josta jäi erityisen hyvä mieli, kuin myös Andyn Finnish Open -hopeamitalista tietenkin. Cavalieria ei ole montaa kertaa nähty palkintopallilla suomenmestaruuskisoissa.


Aia tarkistaa Daven kampauksen.

Dave oli turistina molempina päivinä, ja sitä helpompaa kisaturistia ei kyllä löydy. Tarvittaessa se oli aina valmis menemään häkkiin tirsoille tai muuten vaan odottelemaan, ja aina se oli yhtä ilahtunut kun se pääsi radan reunalle tai leikkimään muiden kooikkeripentujen kanssa. Pojalla on hermot kohdallaan! Ehkä vuoden päästä Davekin pääsee osallistumaan agirotu-karkeloihin möllijoukkueessa. Tänä vuonna joukkuekisat jätettiin suosiolla väliin.

  Remun Finnish Open -radat

Remun muut radat

 Andyn muut radat (Andyn Finnish Open -radat löytyvät edellisestä päivityksestä.)

Veea ja Ego ihmettelevät sylivauva-Davea.





Superpennut Veea, Ego, Aia ja Dave. Vain Utu puuttuu kuvasta.

Tyytyväiset Finnish Open -kakkoset.



TamSKille tuli Finnish Openista oikea hopeasuora: mineissä hopealle Andy ja Petri,
medeissä Tikru ja Johanna Nyberg, makseissa Puubi ja Tommi Raita-aho.



Kun sanat eivät riitä

Joskus vaan sanat eivät riitä. Tälle tunteelle en löydä riittävän kuvaavia adjektiiveja. Tyydyn toteamaan, että pojat vetävät hyvin. Paremmin kuin koskaan.

Tällä kertaa oli Andyn vuoro onnistua.


Finnish Open kakkoset - Petri ja Andy.









Nollia ja nollia

Tokon SM-kisat ovat nyt onnellisesti takanapäin. Tulos ei päätä huimaa, sillä pyöreä nolla sieltä tuli, mutta siitä huolimatta en jaksa olla hirmuisen pettynyt. Tokojumalat eivät olleet meille myötäisiä, sillä Andy onnistui arvonnassa lunastamaan itselleen neljänneksi viimeisen suoritusvuoron yli sadan koirakon joukossa. Koska tarkempia aikatauluja ei kisajärjestäjiltä saanut, saavuimme Pieksämäelle aamukahdeksaksi, ja Andyn vuoro astella kehään tuli vasta 7,5 tunnin kuluttua.

Päivä oli helteinen, lämpö kipusi 29 asteeseen. Peli tuntui menetetyltä jo ennen aloitustakaan. Helle pehmitti omankin pään niin, että iltapäivällä alkoi jo pyörryttää jännityksestä ja kuumuudesta ja ties vaikka mistä...

Puoli neljältä oli lopulta meidän vuoromme, ja ensimmäisessä kehässä Andy teki parempaa jälkeä kuin vähään aikaan! Seuraamisesta saimme jopa kasin, ja se on paljon se, kun kyseessä on kuitenkin suurin murheenkryynimme. Noutokin oli melkein hieno, palautus tuli taas vähän minne sattui, mutta hienolla laukalla haku ja tuonti. Liikkeestä maahan oli normisettiä.

Ekan kehän jälkeen Andy väsähti, ehkä se on niin tottunut näihin yhden kehän kokeisiin, että luuli homman jo olevan ohi. Toisessa kehässä se jaksoi vielä tehdä aivan superin luoksetulon pysäytyksen - pisteet 9,5! Liikkeestä seisominen antoi ensimmäiset merkit haluttomuudesta, ja kaukokäskyissä Andy pisti pillit pussiin. Se katsoi tiukasti sivulle koko ajan ja kieltäytyi yhteistyöstä. Sen jälkeen tulikin enää pelkkää nollaa. Kolmannen kehän paikkamakuu kruunasi kaiken: Andy istua nökötti toistuvista maahan-käskyistä huolimatta: oikein kuulin sen sanovan takaisin "enkä mene". Kolmannen käskyn jälkeen autoin sen kädellä makuulle, ja kolmen minuutin jälkeen en enää saanut sitä takaisin istumaan. :) Niin oli herra kaikkensa antanut.

Joukkueemme ei sijoittunut lähelle kärkeä, vaikka aloluokan Katri ja Tao sijoittuvat hienosti luokassaan peräti viidenneksi! Tuloslistaa lukiessa saatoin lohduttautua sillä, että tuli siellä nollaa monille meitä hienommillekin koirille, ihan EVL-luokkaa myöten.

Seuraavana päivänä Andy sai huilata, ja Petri lähti Remun ja Mokan kanssa kisaamaan Eteläpuistoon. Molemmat tekivät yhdet nollat hyvin sijoituksin, ja Mokka jopa nappasi agiradalta ensimmäisen SERT-A:n. Aika hyvin parilta, jonka yhteistyö rajoittuu käytännössä pelkästään kisoihin.

Toivon mukaan videopätkiä myös tokokokeesta on tulossa, kunhan ihmiset ehtivät purkaa kameroitaan. Remun ja Mokan agikisat kuvasi Suvi:

Remun hyppis.

 

Remu agirata.

Mokan sertirata.