Ilmeilyä

Andy:

Mietteliäs.

Onks pakko?

Intopiukee.

Vastustamaton.

 Remu:

Joko OFF tai

 

erittäin ON.

 Dave:

Kujeileva.

Ujopiimä.

Tarkkana kuin porkkana.

Hessu Hopo.

Ylökk ja juniorcup

Tänään Andy ja Remu kisasivat Ylökkin 25-vuotisjuhlakilpailuissa. Remu juoksi Petrin kanssa kolme rataa ja Andy Suvin kanssa kaksi, koska illalla oli vielä luvassa juniorcupin finaali.

Remu teki norminollat hyppyradalta ja toiselta agilityradalta. Toinen agirata oli nopeampi, mutta askelet eivät sopineet tällä kertaa puomin alastuloon, josta vitonen, ja lisäksi viimeinen rima putosi, ilmeisesti aurinko häikäisi sen verran. Päivän päätteeksi Remulla on nyt kuitenkin ensi kesän SM-nollat kasassa.

Suvin kisapäivä oli tuskien taival, sillä Andy ei kestä Petrin mukanaoloa. Hyppyrata oli kaatua jo lähtöön, josta Andy poistui tervehtimään huoltojoukkoja. Suvi kuitenkin otti lentävän lähdön, ja sai Andyn hyvin mukaan, mutta kepeillä Andyn keskittyminen taas hajosi, ja se otti kympin. Jostain tuli vielä vitonen (tuloslapussa luki kosketus, joten olisiko koskenut pituuden palikoihin?). Toinen rata oli puhdas, mutta todella hidas, koska Andyn piti moneen kertaan tarkistaa, missä huoltojoukot ovat. Yliaikaa tuli melkein viisi sekuntia.

Illan juniori/senioricup-finaaleista jätettiin Petri kotiin, mikä oli viisas päätös. Andy oli taas täynnä virtaa, kun kisapaikalle saavuttiin toistamiseen. Finaalirata oli puhdas ja suht nopea, taas sitä Andyn normaalitekemistä. Kontaktitkin olivat hienot.

Miniluokan voitto tuli, kun muutama nopea koirakko hyllytti ja toiseksi tullut sheltti arpoi liian kauan kontakteilla. Andyn jättiläispokaalien rivi alkaa olla ihan kunnioitettava, ja kaikki ovat tältä kesältä...

Keräilyerät käyntiin

Dave aloitti pyttyjen keräyksen lupaavasti. Lähdimme Lielahdessa pidettyyn mätsäriin harjoittelemaan taas uutta tilannetta ja hakemaan yhteisiä kokemuksia. Tuomarit olivat oikeita ulkomuototuomareita, ja pennuille osui aika yllättävän tiukalta tuntunut Kirsti Louhi. Hän ei esimerkiksi hyväksynyt namien syöttämistä kehässä, ja neuvoi kovaäänisesti kaikkia yhtään kokemattomampia esittäjiä.

Meille ei tullut sanomista, sillä Dave osaa seurata löysällä hihnalla hienosti kun tietää, että namit löytyvät taskusta. Pöydällä Dave nuuhkaisi tuomarin naamaa, näytti hampaat hienosti ja antoi jopa tutkia pallinsa.

Sininen nauha napsahti, ja sinisten kehässä tuomari valitsi Daven ensimmäisenä jatkoon. Lopulta pentuja oli enää neljä jäljellä, ja Davelle osoitettiin kakkospallia. Hyvä me! Kelpo sijoitus noin kuudenkymmenen pennun joukossa.

Joko saisin mennä nukkumaan?

 

Puolivuotias

Dave on tänään jo puolivuotias, mihin lie aika onkaan kiitänyt... Olemme saaneet tutustua hienoon koirapersoonaan, ja tulevaisuutta voi odottaa mielenkiinnolla.

Dave on valloittanut koko perheen sydämet (no ehkä Andy odottaa vielä josko Davesta joku päivä tulisi aikuinen). Alun varautuneisuus on vaihtunut pennunkin puolelta rajattomaan oman perheen rakastamiseen: mikään ei ole ihanampaa kuin oma lauma, ja Dave osoittaa kiintymystään estoitta. Tällä viikolla kärsivällisyyteni viimein palkittiin, kun pentu muina miehinä hyppäsi sohvalle ja käpertyi kainalooni nukkumaan. Kooiker ei tosiaan ole samanlainen halinalle kuin cavalierit, joten sitäkin paremmalta luottamuksenosoitus tuntui.

Puolivuotiaana Dave painaa 8,7 kiloa ja säkämitaksi saimme 39,5 cm. Pientä kasvunvaraa siis vielä on, mutta loppukorkeus lienee neljänkymmenen nurkilla.

 

Pytty ja sen kaveri

Ei tehtäs tästä ny numeroo, tuumaa Andy.

Pytyt ja kartturit.

Todistusaineistoa

Tokokaveri oli yllättäen tallentanut kännykällään Andyn B-radan ekoissa rallytoko-kisoissamme Lielahdessa. Olen suht tyytyväinen näkemääni, paitsi tietenkin tuohon sekoiluun kyltillä nro 11. Olisin voinut jättää uusimatta koko tehtävän ja jatkaa vaan vinosta asennosta taaksepäin. Sen sijaan päätin uusia tehtävän ja sitten siirsin numerokylttiä, ARGH! Blondi on blondi, vaikka voissa paistaisi. Mies kysyi videon nähtyään, nostaisinko rimatkin agilitykisoissa. Kyllä kait juu, että olis ratahenkilöillä vähemmän hommia. ;)

Totuuden nimissä rallytoko sopii Andylle huomattavasti paremmin kuin toko, joka on sen mielestä kuolettavan tylsää heti, kun namit jätetään pois. Tällä hetkellä taistelen itseni kanssa: yritänkö vielä metsästää avoimesta ykköstä vai vaihdanko lajia kokonaan?

ps. Olen näköjään unohtanut linkittää tänne tokon SM-kisavideon. Sen verran tulos nolottaa, että linkitän vain ekan kehän, siellä Andy sentään vielä teki jotain...

Hanne ja Andy tokon SM-kisoissa 2013, kehä 1

Rallikisoissa

Ekat viralliset rally-tokokisat on sitten käyty. Kisoissa oli kaksi rataa, jotka olivat molemmat tosi helppoja, odotin paljon vaikeampaa. Eka startti oli aamusta puoli kymmenen aikaan, ja Andy oli vielä turhan virkeä - kelikin oli viileä.

Ilmeisesti jännitin kaikesta huolimatta ensimmäistä kisarataa, sillä tohotin menemään hirveällä vauhdilla, ja Andy tietty tohotti mukana. Se hyppi ja haukkui, ja koko homma tuntui kohtuullisen kamalalta. Pisteitä ropisi kuitenkin 89, tosin arvostelulomakkeessa luki: "Pyri kouluttamaan koirasi olemaan haukkumatta." !!!!

Ennen toista rataa meillä oli puolitoista tuntia aikaa, ja Andykin ehti rauhoittua - itsestäni nyt puhumattakaan. Päätin edetä tällä kertaa rauhallisesti, eihän rally-tokossa mihinkään oikeasti kiire ole, nimestä huolimatta. Rata sujuikin huomattavasti paremmin, Andy eteni täsmällisesti ja haukahti vain pari kertaa. Kaikki virhepisteet tulivat yhdeltä kyltiltä. Ensin Andy meinasi lähteä kiertämään kylttiä, ja kutsuessani sen takaisin, se potkaisi kylttiä sillä seurauksella, että numerolappu lensi suoraan eteeni. Ilmoitin että uusin liikkeen, siirsin numerolapun sivuun ja sitten teimme liikkeen (peruutusaskeleet) uudestaan. Kuulin tuomarin jupisevan kirjurille että olipa tosiaan harmi, ja arvasin mokanneeni perusteellisesti.

Loppujen lopuksi kyltiltä tuli 14 virhepistettä: ensin 3 uusinnasta, 1 vinosta asennosta ja - tadaa - täydet 10 virhepistettä ratavarusteisiin koskemisesta. Ilman typerää töpeksintääni olisimme saaneet 96 pistettä ja nousseet palkinnoille.

Se hyvä puoli näissä näin hölmöissä mokissa on, että takuulla en toiste tee samaa virhettä. Nyt pitäisi vielä hakea yksi hyväksytty tulos alokasluokasta, ja sitten saammekin heittää hyvästit hihnalle ja siirtyä avoimeen luokkaan.

Kiva laji. Andykin tykkää! 

Pentukuvia

Andyn ja Lempin pentu on nyt tasan viikon vanha. Kuvien perusteella se näyttäisi olevan milteipä Andyn kopio, ja Tuijan päivitysten mukaan ihastuttavan ahne ja reipas pieni miehenalku. Vauhti on pienellä veressä, sillä pentulaatikosta on jo pyrky pois, vaikka silmätkään eivät ole vielä auki.

 

 

Kuvat: Tuija Kilpinen

3 x 2

Joko kohta mennään?

Kesälomani viimeisenä päivänä tehtiin Suvin ja Andyn kanssa päivän reissu Pohjanmaalle Vöyriin, jossa järjestettiin tänä vuonna nuorten agilityn SM-kisat. Suvi halusi kisata vain Andyllä, jotta voi keskittyä ohjauksiin kunnolla, Remun kanssa kun ei ole tullut reenailtua yhtään, ja poikia ei voi ohjata radalla samalla tavalla.

Varmuuden vuoksi Suvi ilmoittautui myös tavalliseen iltakisaan, jos vaikka tie tyssäisi jo karsintaradalle. Vöyriin asti ei haluttu nimittäin lähteä ajelemaan vain yhden radan takia. Loppujen lopuksi Suvi ja Andy saivat kuitenkin juosta helteessä kaikki kolme rataa, ja kiitos energia- ja palautusjuomien, Andy jaksoi koko pitkän päivän upeasti!

Karsintaradalla Andy oli vielä jähmeä, vauhti oli hakusessa ja lisäksi se loikkasi keinulta ennen kontaktia sivuun. Vitonen tästä, mutta tulos riitti karsinnan kakkostilaan ja finaalipaikkaan. Minimitavoite täytetty!


Karsintaradan kolme parasta, jotka selvittivät tiensä finaaliin.
Miniluokan voitosta pääsivät kisaamaan myös 1- ja 2-luokan koirakot.

Finaaliradalla Andy suorastaan lensi (etenemä 3,96), ja Suvi ohjasi hienosti puhtaan nollaradan. Vain pikkuinen kääpiövillakoira oli vielä nopeampi, joten koirakko sai kivuta tutusti taas kakkospallille. SM-hopeaa, tuuletuksia!!


Junioreiden (14-17 -vuotiaat) miniluokan voittajakolmikko.

SM-kisat olivat ohi neljään mennessä, joten kävimme hetken keskustelua siitä, kannattaako iltakisaan jäädä. Jäimme kuitenkin, koska Andyssä tuntui olevan hyvin virtaa, ja onneksi jäimmekin. Parin tunnin odottelun jälkeen koirakko starttasi radalle, ja teki taas puhtaan radan. Lopputuloksissa Suvi ja Andy sijoittuivat taas toiseksi, joten jäimme sitten odottelemaan vielä palkintojenjakoa.


Iltakisan kolme parasta.

Tästä osattiin jo kotiin. Eikä tarvinnut edes seurata sateenkaarta.

Huikean päivän kruunasi piiiiiitkä kotimatka, jonka aikana tähän asti varmatoiminen navigaattori sekosi kaksi kertaa. Oli kiva todeta olevansa eksyksissä jossain päin Pohjanmaata sunnuntai-iltana kello yhdeksän, ilman minkäänlaista karttaa... Kotiin päästiin vähän ennen puolta yötä. Olipa reissu! :)








Tässä vielä Suvin ja Andyn finaalirata:



SM-hopeamitalistit vauhdissa.