Vaihtelevaa puolipilvistä, paikoin sadetta

Sellainen oli meidän vuosi. Vaihtelevaa puolipilvistä, paikoin sadetta. Auringonpaistettakin osui risukasaan, ja osa tavoitteista täyttyi.

"Ensi vuoden tavoitteet ovat Andylle avoimen luokan suorittaminen tokossa, ja Remulle koitetaan jossain välissä hakea BH-tunnus. Agilityssä Andy tavoittelee edelleen valioitumista (kaksi sertiä puuttuu), ja Remu lähtee hakemaan voittoja ja hyppysertejä. Näyttelyissä käydään varmaankin muutaman kerran ja yritetään kerätä niitä puuttuvia sertejä, jotta Remusta tulisi rotunsa ensimmäinen oikea tuplavalio eli kahden eri lajin valio."

Andy kisasi tokon avoimessa luokassa neljä kertaa, mutta parhaaksi tulokseksi jäi kakkonen. Motivaatio hiipui haistelu- ja haukkumisongelmien kanssa, joten toistaiseksi (?) toko on tauolla. Agilityssä tavoitteet yllättäen täyttyivät: puuttuvat kaksi sertiä tupsahtivat jostain, ja valiojuhlia vietettiin syyskuussa. Vuosi oli Andyn muutenkin: avo-SM-hopeaa ja nuorten SM-hopeaa. Melkoista tykitystä eläköitymistä odotellessa! Toko vaihdettiin rally-tokoon, jossa haukkuminen häiritsee suorituksia edelleen. Alokasluokka kuitenkin saatiin suoritettua.

Remun agilityvuosi sujui vanhaan malliin. Nollia ropsahteli, mutta tänä vuonna hylkyjäkin kertyi. Voittoja ei herunut, hyppyserteistä nyt puhumattakaan. SM-kisoissa Remu pääsi finaaliin, joten se tavoite lopultakin täyttyi. Näyttelyt jätettiin väliin kokonaan, ja sillä välin rodusta löytyi se ihkaensimmäinen tuplavalio. Case closed. BH-koe unohdettiin suosiolla.

Suurimmat tappiot koettiin terveyspuolella. Remulla todettiin loppuvuodesta endokardoosi, joten sen (agility)tulevaisuus on suuri kysymysmerkki. Andy kärsi eturauhasvaivoista ja vanhasta tutusta närästyksestä, jotka tosin saatiin näillä näkymin hoidettua hyvin. Pientä ikääntymistä herrassa silti alkaa näkyä, unta riittää tavallistakin enemmän ja pitkillä metsälenkeillä se osoittaa haluttomuutensa selvästi. Andystä onkin tosi vaikea sanoa, onko esimerkiksi lenkkeilyinnottomuudessa kyse luontaisesta laiskuudesta ja mukavuudenhalun lisääntymisestä vai oikeasta vaivasta. Se saattaa vaikuttaa jokseenkin vaivaiselta menomatkalla, mutta kotia kohti käännyttäessä vauhtia ja intoa riittää.

Vahvasti positiivinen uutinen tapahtui jälkeläisrintamalla. Andyn ensimmäinen pentu syntyi kesällä, ja jälkikasvun edesottamuksia on hienoa saada seurata. Toivotamme Kinolle valoisaa tulevaisuutta ja perheelle pitkää pinnaa, jos on pentu isäänsä yhtään tullut...

Daven vuodelle ei ehditty tavoitteita asettaa, mutta kaikki toiveet ovat toistaiseksi täyttyneet. Reippaasta pennusta on kasvanut hieno miehenalku. Daven kanssa käytiin pentutokokurssi ja sen jälkeen agilityharrastus on vienyt mennessään.

Ensi vuodelle toivomme erityisesti terveyttä. Jos sitä riittää, Andyn kanssa pyrimme suorittamaan rally-tokon avoimen luokan kesällä. Agilitysäännöt muuttuvat, ja harkinnassa on Andyn pudottaminen kakkosluokkaan. Siellä olisi hyvä jäähdytellä, ja kun junioriohjaajakin vaihtaa kesällä mannerta, uusvanha ohjaaja voisi kenties uskaltautua kakkosissa kisaamaan... Remu jahtaa voittoja edelleen, terveyden niin salliessa. Toivottavasti kotiSM-kisoissa tulisi onnistuminen, ihan siellä finaalissa asti. Daven kanssa tarkoituksena on aloittaa rally-tokoilu ihan kisamielessä. Alokasluokan suorittaminen voisi olla sopiva tavoite. Agilityssä kisaikä täyttyy syksyllä, mutta tavoitteita ei sen suhteen vielä ole. Jos estevarmuus ei ole kunnossa, kisaamisen ehtii aloittaa myöhemminkin.

Näyttelyihin on tarkoitus välivuoden jälkeen palata ainakin Andyn kanssa - veteraanikehät kutsuvat. Jos Andy malttaa jättää Remun korvat rauhaan, Remukin voi päästä kehässä pyörähtämään.

Agilityohjaajalle toivomme ketteriä jalkoja ja terveyttä myös. Itselleni toivon erityisesti pidempää pinnaa. Koirat olisivat sen ansainneet...

Tällä ilmeellä kohti vuotta 2014.

 

Eläviä kuvia

Muutama Dave-video ennen vuodenvaihteen perinteistä "mitä tuli tehtyä tänä vuonna ja mitä tehdään ensi vuonna" -pläjäystä - olkaa hyvät.

Dave ja uusin intohimo, tennispallo:



Dave agilitykoulutuksessa:





 

Ahne pikku joulupossu

Juhlapyhät ovat semmoisia, että ne saavat Andyn aina innostumaan. Pienestä pitäen se on keppostellut erityisesti pääsiäisenä ja jouluna, lukuisin eri tavoin. Viisas kasvattaja neuvoi jo Andyn pentuaikana kiinnittämään kuusen katosta, joten kuusi meillä ei ole ikinä kaatunut. Viime vuodet ovat muutenkin olleet rauhallisia, joten nyt oli hyvä aika yllättää...

Andyn aika koitti, kun aattona lähdimme viemään kynttilöitä haudoille. Koirakolmikko jäi näennäisen tyynesti kotiin, mutta heti kun ovi sulkeutui, arvaan että pidot alkoivat. Kun kotiuduimme, keittiön pöydälle jääneet suklaarasiat löytyivät lattialta, ja kulhoon jääneet liköörikonvehdit oli joku puuha-petteri syönyt suoraan kulhosta. Tarkempi tutkimus osoitti, että likööriä löytyi myös matolta ja lattioilta, ei ainoastaan keittiön pöydältä.

Kolmikko esitti viatonta, mutta korvat paljastivat syyllisen (jonka kyllä arvasimme jo muutenkin). Andy oli ainoa, jonka korvat olivat tahmean koppuraiset likööristä, ja se myös näytti kaikkein viattomimmalta.


Ihan kiltteinä on oltu!

Davea kiinnosti kinkku huomattavasti
lahjasäkkiä enemmän.

Onneksi konvehdit eivät ole myrkyllisimmästä päästä, niissä kun on melkein vähemmän suklaata kuin täytettä. Pandan kaksikerrosrasiasta meni kolmikon suihin kahta vaille kaikki konvehdit. Plus ne liköörikonvehdit päälle. Andy on ennenkin nähty pöydällä kiipeilemässä, joten todennäköisesti se on ensin syönyt liköörikonvehdit ja pudottanut sitten suklaarasian rikostovereille syötäväksi.

Aatto jatkui pienen siivoustuokion jälkeen normaalisti. Tyhmänä kuitenkin sanoin ääneen, että syödään ensin ja avataan lahjat vasta sitten. Andyhän tunnetusti ymmärtää puhetta, joten emme ehtineet edes astioita siirtää pöydästä astianpesukoneeseen, kun Andy jo löytyi lahjasäkkiä penkomasta.


Nappaan itse oman pakettini täältä jo valmiiksi...

Andy kuitenkin erehtyi paketista, ja vasta kun kääreet oli jo syöty, tajusimme että Nomination-paketti ei kuitenkaan ollut Andylle tarkoitettu.

Ihan sama, anna nyt joku paketti sieltä jo!

Perinteen mukaisesti piti säkistä siis ensin kaivella kärsimättömien koiranpoikien paketit, jotta pääsimme rauhassa jakamaan loput lahjat.

Remu ja Dave olisivat varmasti jaksaneet odottaa omia pakettejaan, mutta Andyllä on oiva taito yllyttää kaikki mukaan yhteiseen härdelliin!



Ihme hössötystä koko joulu...

Rauha maassa - mutta kuinka kauan?

 

Andy on varmasti jouluunsa tyytyväinen muutenkin kuin liköörikonvehtisaaliinsa ansiosta. Palautimme nimittäin lattioille kaikki karvalankamatot. Ja Andyhän toki muisti, mitä niillä pitää tehdä.








 

Joulun taikaa

Pokaalikylän joulu

Tilastonikkarina

Jostain syystä tilastot ovat todella kiehtovia. Siksi niitä on kiva tehdä kaikenlaisista asioista aina vuoden vaihtuessa.

Aloitetaan Andystä, joka paransi agilitytuloksiaan kaikilla mittareilla mitattuna. Ehkä valioituminenkin kertoo jotain... Startteja Andyllä oli mini3-luokassa yhteensä 30 (Petrin kanssa), ja niistä 0-ratoja oli peräti 60 %. Edellisvuonna joka toinen startti oli nolla. Hylkyjen määrä väheni edellisvuoden 17 prosentista 13 prosenttiin. Myös etenemäkeskiarvo nollaradoista laskettuna parani reippaasti. Kun vuonna 2012 Andy kipitti nollaradan keskimäärin 3,78 m/s, tänä vuonna keskiarvoksi tuli 3,90 m/s. Hyvä Andy!

Remun tulokset eivät ole yhtä selviä. Nollaprosentti putosi (nyt 59  %, vuonna 2012 peräti 69 %)ja hylkyjen määrä kasvoi 9 prosentista 18 prosenttiin. Toisaalta etenemäkeskiarvo 0-radoilla nousi hieman - 3,92 vs. 3,90 m/s. Lukemat kertonevat lähinnä taktiikan muutoksesta: ohjaaja pyrki ottamaan enemmän riskejä radalla, jolloin nollaprosentti luonnollisesti laskee ja hylyt lisääntyvät. Muutama mukava sijoitus tulikin (sitä voittoa lukuun ottamatta), mutta kaikissa tärkeimmissä kisoissa lopputuloksena oli hylkäys.

Tokopuolella vuosi ei ollut Andyn kanssa hääppöinen. Kävimme yhteensä neljässä kokeessa, joissa pisteet vaihtelivat 95:n ja 150:n välillä, keskiarvopistemäärän jäädessä 122 pisteeseen. Edellisvuonna pistehajonta oli suurempi (73,5 - 175,5), ja keskiarvopistemääräkin oli vähän parempi - 138 pistettä. Tällä heltisi vuoden 2012 tokocavalier-kisan voitto, joka nyt jää vain haaveeksi.

Näyttelyreissuja ei tehty kuluneena vuonna yhtään. Vuonna 2012 pyörähdettiin sentään kehässä 4 kertaa, vuosina 2011 ja 2012 kumpanakin peräti 11 kertaa, ja huippuvuonna 2009 yhteensä 14 kertaa. Ensi vuodelle taitaa taas tulla muutama tilastomerkintä, kun Andy saavuttaa veteraani-iän.

Satumetsän sankarit

Sunnuntaina Tampereellakin oli lunta. Kaisa Jalava kuvasi, kun Olli ja juniorit Ego, Dave ja Iita juoksivat Olkahisten metsissä.

Kotisohvalle kellistyi lenkin jälkeen hyvin väsynyt pieni koikkeri.

Se peruuttaa sittenkin!

Olen kaikki nämä vuodet luullut, että Andy ei ikinä opi kahta asiaa - takapään käyttöä ja peruuttamista. Mm. viime kisat kaatuivat vasemmalle käännöksiin, jotka Andy tekee kiertäen. Peruuttamista ei ole hirveästi edes harjoiteltu, koska Andy vaan ei tajua (ja huono ohjaaja ei osaa opettaa).

Tänään valkkuryhmän treeneissä se teki molemmat: kääntyi paikallaan ehkä 45 astetta vasemmalle takapäätä kiepsauttaen ja peruutti ensin seinän vierustaa ja sitten ilman seinääkin!

Vanha koira oppii uusia temppuja! Oppiskohan ohjaajakin?

Cavalierilla on cavalierin sydän

Remun sydän on nyt kuunneltu uudelleen ja ultrattu. Sivuäänen luokitukseksi tuli 3/6, mutta onneksi huonot uutiset loppuivat siihen. Sivuääni johtuu mitraaliläpän paksuuntumasta, mutta itse läppä liikkuu normaalisti ja sekä sydän, vasen kammio että vasen eteinen ovat normaalit ja ne myös toimivat normaalisti.

Koska mitään muutoksia ja oireita ei ole, jatkamme elämää kuten tähänkin asti, toistaiseksi ilman lääkitystä. Seuraava ultra kertonee jo enemmän siitä, mihin suuntaan tai ainakin miten nopeasti sydänvaivat etenevät. Haavetta ensi kesän SM-kotikisoista ei ainakaan vielä tarvitse haudata...

Onneksi Andyllä ei ole "cavalierien sydäntä", vaikka cavalier onkin. Otin sen terveestä sydämestä samalla lääkärikäynnillä virallisen lausunnon. Saadaanpa kirjoihin ja kansiin vielä yksi cavalier, joka ei kärsi sydänvaivoista 7,5-vuotiaana.

The end of 2013

Kisakausi päättyi TamSKin agikisoihin sunnuntaina. Kisaamaan pääsivät sekä Andy että Remu muutaman kuukauden kisatauon jälkeen. Remun ja ohjaajan otteissa olin näkevinäni uuden koulutuksen mukanaan tuomaa sujuvuutta. Hyppyrata nollana, agiradalla yhden riman pudotus. Mutta juoksupuomi oli hieno!

Andykin teki hyppynollan, mutta agiradalla se liukastui ja lensi rähmälleen. Onneksi ei tullut mitään vammoja, ei ole edes ontunut yhtään.

 

Dave pääsi mukaan, koska Kaisa oli tullut katsomaan Thelman jälkikasvua Oulusta saakka. Tässä perhepotretissa iso osa pesueesta. Vasemmalta Dave, Olli, Ego, Aia ja Thelma (sekä tietysti Outi ja Kaisa):

Johanna Nyberg myös mittasi Daven kisoissa aikansa kuluksi. Tuomio oli selvä medi, ja tuskin tuo enää kasvaakaan, kun kohta on mittarissa 10 kuukautta.

Intopiukeena

Davella on kaikki edellytykset hienoksi agilitykoiraksi. Se on nopea ja innokas, joskin taidoissa on vielä pieniä puutteita eikä nopeus vielä näy radalla. Aikaa on, onhan ikääkin vasta 9,5 kuukautta.

Pientä edistystä havaittavissa verrattuna tähän...