torstai 27. helmikuuta 2014

Hampaaton johtaja


Remun hammasoperaatiosta tuli lopulta luultua suurempi. Aika oli neljältä, ja vasta seitsemän jälkeen poika kannettiin pökertyneenä odotustilaan. Yhden hampaan poisto vaihtui kolmeksi, ja kipua oli lisäämässä hampaiden väliin poikittain kiilautunut tikku, jonka jäämiä piti poistaa ientaskua myöten. Kaksi alahammasta jäi vielä odottamaan poistoa, joka kuulemma pitäisi tehdä lähikuukausien aikana.

Kaksi viikkoa Remu-reppana syö pehmeää ruokaa ja kipulääkkeitä tarpeen mukaan. Sairaslomasta tulee kohtuullisen pitkä. Toivottavasti olo on toipumisen jälkeen entistä ehompi.

Yhden laumanjäsenen sairastaminen on saanut taas miettimään laumamme arvojärjestystä. Dave kunnioittaa Remua, eikä nyt ole uskaltanut mennä edes kovin lähelle, haistelee vaan varovasti kauempaa. Andy puolestaan olisi käynyt heti Remun kimppuun, ja sitä onkin pitänyt hätistellä kauemmas. Andy on selvästi mustasukkainen Remun saamasta ylimääräisestä huomiosta. Andyä Dave ei kunnioita yhtään, roikkuu takajalassa ja haastaa leikkiin, sanoi Andy sitten mitä hyvänsä. Davea taas eivät cavalierit haasta koskaan, joskus sitä voi nuuhkaista ohimennessään. Ota näistä sitten selvää... Ehkä laumanjohtajia olemmekin me ihmiset, ja koirat vaan tulevat toistensa kanssa toimeen kuka mitenkin.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Nuori, kaunis ja taitava

Dave viettää 1-vuotispäiviään "töissä" - agilitytreeneissä Kaarinassa. Koirakko oli juuri tekemässä lähtöä kun tulin töistä kotiin, ja voi sitä riemun määrää, kun Dave näki minut. On se rakkautta - molemmin puolin!

On mahdotonta sanoa, mikä Davessa on parasta, se on niin ihana pakkaus. Se on rohkea, avoin, sosiaalinen, innokas, fiksu, nopea, ketterä, kiltti, hyvähermoinen... Siinä yhdistyvät cavalierin ja koikkerin parhaat puolet. Kaiken lisäksi se jäi kuin jäikin medikokoiseksi, kotisäkämittaus näytti kaikkea väliltä 39-41 cm.

Ihastuttavan luonteensa lisäksi Dave on myös kaunis, tosin ei rotumääritelmän mukaan. Sitä ei silti kysytä, kun koiranpoika hurmaa tutut ja tuntemattomat persoonallisella ulkonäöllään. Sutjakkaa koiraa on toistaiseksi alle 9 kiloa, eli se painaa pari kiloa vähemmän kuin "pikku"veljensä. Isoin, mutta pienin. Nuori, kaunis ja taitava. Oikea onnenpotku. Seikkailu, joka on vasta alkumetreillä.

Kiitos Ritvalle, Kaisalle, Outille, Esalle ja Sannalle. (Andy ja Remu eivät kiitä, mutta ovat ehkä antaneet jo anteeksi.)

Viime talvena Andy sai varjon, joka seurasi sitä joka paikkaan.


















Koko jäyhä joukko. Remu 6 v., Dave 1 v., Andy 7,5 v.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Andy tykittää

Tiistaina vietettiin Remun synttäreitä vähän alavireisissä merkeissä. Ihmettelin mikä poikaa vaivaa, mutta seuraavana päivänä se selvisi, yksi hammas heiluu. Loppuviikosta käytiin näytillä lääkärissä, ja poisto-operaatio on varattu puolentoista viikon päähän. Tiistain jälkeen Remu on kuitenkin taas ollut oma itsensä, joten sunnuntain kisoja ei peruttu.

Johtuiko sitten hampaasta vai mistä, mutta Andy pesi Remun Janakkalassa 2-0. Ensimmäisellä radalla Andy oli yli sekunnin Remua nopeampi, se suorastaan vaati päästä radalle ja tykitti niin kovaa kuin osasi. Etenemä agiradalla tasan 4 m/s, joten hienosti meni! Suoritus palkittiin viidennellä sijalla lähes viidenkymmenen koiran joukossa. Remukin teki nollan ja oli seitsemäs.

Toisella radalla kepit oli sijoitettu niin, että pujottelu tehtiin vinosti seinää päin. Ohjaaja ei osannut tätä varoa, mutta eipä näihin ole taidettu aiemmin törmätäkään. Remu väisti seinää selvästi, sillä koskaan ennen en muista sen jättäneen keppejä kesken. Ja nyt se teki sen useampaankin kertaan. Ohjaaja muutti ohjaustaan Andylle ja teki valssin keppien päähän, mikä toimi hyvin. Andylle taas nolla, ja sijoitus oli kuudes. Etenemä oli vähän hitaampi, koska radalla oli sekä pussi että keinu, Andyn inhokit.

Andy tykittää ekalla agiradalla. Sijoitus 5.
 
 
Andyn toinen rata, tuplanollaa pukkasi. Sijoitus 6.
 
 
Remun eka rata, nolla ja sijoitus 7.
 
 
Remu ei pujottele päin seinää.


Dave oli turistina mukana. Kokeilin sen hermoja ottamalla sen kerran  keskelle ahtautta ja meteliä, ja hienosti se kykeni tekemään rally-tokon perusasentoja. Hyvät on hermot!
 

tiistai 11. helmikuuta 2014

Mihin vuodet vierivät?

Juurihan se kotiutui, roikkui Andyn korvissa ja sai huutia isommaltaan. Käpertyi syliin ja nukahti minne sattui. Riehui ja rettelöi, meidän Remuliini. Vuodet ovat tehneet villikosta herrasmiehen, joka ei helposti hötkyile. Rauhanmies, diplomaatti, maailman kiltein cavalier. Meidän ikioma sohva-, sauna- ja agilitychamppioonimme, myös sir Maxwellinä tunnettu. Nyt jo kuusivuotias!

Yours Maxwell Smart - Remu.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Supermölli

Dave pääsi korkkaamaan kisauransa supermölliluokassa Ylökkin epävirallisissa agilitykisoissa. Ikää mittarissa viikkoa vaille vuosi. Kokeilun tarkoituksena oli harjoitella myös kisaamista, ja paikalla olikin monta pientä samasta penturyhmästä.

Kysymysmerkkejä oli monta: miten Dave reagoi uuteen paikkaan, alustaan, hälyyn, ahtauteen, kisatunnelmaan jne. Epäilykset haihtuivat, kun Dave pääsi radalle: tässä on ihan oikea agilitykoiran alku!

Hyvin meni myös muilla koikkeripentusilla, Ego jopa voitti supermölliluokan. Onnea! Dave ei palkinnoille asti päässyt, koska ohjaaja päätti tehdä vähän kisarataa lyhyemmän suorituksen.