torstai 24. huhtikuuta 2014

Hyvää elämää (kolmen) koiran kanssa

Koiranpäivän teema on tänä vuonna Hyvää elämää koiran kanssa. Loogisesti kolmen koiran kanssa elämä on siis paljon parempaa.

Koirankarvaa on sisällä enemmän kuin kolminkertaisesti. Lisäksi huusholliin kantautuu risuja, heiniä, pieniä kiviä ja havunneulasia, punkeista ja muista pieneliöistä nyt puhumattakaan. Ennen naureskelimme, miten avaamattomasta margariinipaketista voikaan löytyä koirankarvoja. Enää se ei naurata, se on arkea.

Hihnalenkkeily kolmen kanssa on show. Katson syyttävästi peiliin, siellä on joku puupää, joka on selvästi laistanut hihnakäyttäytymisen opettamisessa. Cavalierien piti antaa pyrähdellä sinne tänne häntä heiluen, sehän on vaan niin hellyttävä näky. Kun kolmanneksi käteen isketään riistaviettinen koikkeri, hellämielisyys vaihtuu ärräpäihin. Voisin ampua jokaisen nukkumalähiöömme pesiytyneen citypupun.

Vapaana metsässä lenkkeily oli joskus hauskaa, mutta kolmen kanssa se on melkoisen mielenkiintoista.Yksi ei halua metsälenkille, koska se on kaupunkilaiskoira, joka tykkää kävellä asfaltilla, joten täytyy pitää silmällä, ettei se takana vastenmielisesti laahustaessaan vetelehdi itseään eksyksiin. Toinen tykkää metsistä, mutta hukkaa korvansa hyviin hajuihin törmättyään ja lähtee säntäilemään sinne tänne. Ja se kolmas, arvasittekin jo tietysti kenestä puhun, se metsästää. Se näkee jokaisen linnun ja oravan, ja se nauttii saadessaan kunnon juoksukilpailun. Nopeudessaan se on ylivertainen ja sen kiitoa olisi hieno seurata, jos vaan voisi olla varma, että se tulee takaisinkin.

Kun koiria oli yksi, se tuli häntäänsä heiluttaen ovelle vastaan. Nykyään nuorimmainen säntää ensimmäisenä vastaanottamaan tulijan - ei vain häntäänsä, vaan koko kroppaansa heilutellen. Hetken päästä suukkojaan saapuvat jakamaan myös cavalierit, joilla kestää hetken, koska ne ovat unenpöpperössä - ja myös vähän vanhempia.

Telkkarin katseleminen sohvalla saa uuden ulottuvuuden, kun yksi koira änkeää syliin, toinen viereen ja kolmas jalkoihin niin, että sen päälle viittä vaille astuu kun täytyy käydä keittiössä. Kaikki kolme seuraavat keittiöön innokkaina ja toiveikkaina, ja marssivat sitten peräkanaa takaisin sohvalle omille paikoilleen perässäni. Turhanpäiväinen jääkaapilla ravaaminen on kummasti vähentynyt, koska operaatio on melkoisen työläs.

Pihalla yksi koira katseli ohikulkijoita uteliaina, mutta kolme koiraa on lauma, joista yhden tehtävänä on ilmoittaa ohikulkijoista, toisen tehtävänä haukkua tulijoille tiedoksi että tämä on meidän piha, ja kolmannen tehtävänä on rauhoitella kahta edellistä. Omistajan onnelliseksi tehtäväksi jää komentaa koirakolmikko sisälle.

On se, hyvää elämää. Ja puuhakkaampaa. Ja työläämpää. Ja hetkeäkään en vaihtaisi pois!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pikkukeinutreeni

Piha on jo kuiva, joten keinutreenit ovat nyt ohjelmistossa melkein joka päivä.


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Daven ekat möllirallyt

Korkattiin Daven kanssa rally-tokokisat, kun TamSKin valkkuryhmä järjesti sopivasti möllikisat juuri ennen lajin virallistumista. Oli kiva päästä kokeilemaan, miten homma toimii pienessä kisajännityksessä.

Pienestä ei tosin ollut tietoakaan, kun suoritimme kisaradan. Mistä lie se jännitys taas löytyikin, ehkä pitkästä kisatauosta tai kisakoiran vaihdosta. Oma jännittämiseni selvästi vaikutti Daveen, se oli radalla vähän hämmentyneen oloinen ja otti välillä turhan paljon välimatkaa, varmaankin ihmetteli että mikä tuota mammaa nyt vaivaa...

Itselläni kisajännitys näkyy helposti jähmeytenä, alan tehdä liikkeitä liian hitaasti ja koko eteneminen hidastuu. Pienellä reippaudella lähtisi koirakin varmasti iloisemmin mukaan, eli lisää vaan taas kisoja - kyllä se siitä.

Tässä Daven ensimmäinen kisarata minun ohjauksessani:


torstai 17. huhtikuuta 2014

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Pyjamasankarin vaikea elämä

No nyt se on tehty, Andy on operoitu ja pallit poissa. Ensimmäinen päivä meni niin huuruissa, että koira olisi nukkunut istualleen, jos en olisi välillä asettanut sitä makuulle. Iltaa kohti kuorsaus alkoi kuulostaa tutummalta, ja ruokakin maistui iltasella.

Aamulla Andy kipitti lenkkinsä siinä missä muutkin, nosti koipea monet kerrat ja oli ilmeisen tyytyväinen päästyään kauluristaan hetkeksi eroon...

Aamuruuan jälkeen pujotin pojalle takaisin puhallettavan pehmokaulurin, jota se koko yön oli kiltisti pitänyt. Jossain vaiheessa aamutoimiani havahduin siihen, että kauluri on yksikseen lattialla eikä koiraa näy missään. Kiireesti palautin kaulurin takaisin, ja suljin sen nyt entistä huolellisemmin ja tiukemmin. Hampaita pestessä ajattelin kuitenkin käydä varmistamassa tilanteen, ja kas, kauluri oli taas yksikseen lattialla. Nyt pujotin kaulurin lenkeistä kaulapantaan, ja olin oikein tyytyväinen itseeni - kyllä hätä keinot keksii.

Olin ehtinyt bussiin, kun puhelin soi ja jälkikasvu raportoi, että Andy seikkailee kotona ilman kauluriaan. Se oli pehmokaulurin tarun loppu. Andy sai päähänsä Davelta jääneen kovan muovikaulurin, ja mies ohjeistukseksi käydä hakemassa kirpparilta vauvan bodyja.

Vaikka kastroinnista toipuminen kävisikin joutuisasti, Andyn agilityura alkaa olla ehtoopuolella. Lonkkakuvissa näkyi nivelrikkoa, joka sekin voi osaltaan olla syypää ajoittaiseen kipuiluun. Kesällä Andy saa todennäköisesti juosta vielä arvokisat, ja sitten sen ura on paketissa. Hyvin ansaittu vapaaherran elämä odottaa kaikkine etuoikeuksineen.


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Jari Laitisen koulutuksessa

Jari Laitinen kävi kouluttamassa koikkereita Tampereella, ja toki Davekin oli mukana.


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Vähemmän viriili vanhuus

Täältä tullaan, palleilla tai ilman!
(kuva Salme Mujunen)

Andy kävi esittelemässä eturauhastaan tänään Sailalle. Kasvua oli tapahtunut taas puoli vuotta sitten tehdystä edellisesta ultrasta, joten yksi vahva ehdokas epämääräiselle kipuilulle löytyi. Toinen mahdollinen vaivan aiheuttaja on oikea lonkka, jonka liikerata vaikutti todella rajoittuneelta vasempaan verrattuna.

Sydän sen sijaan oli edelleen kunnossa, vahva ja terve. Eturauhanen olisi hoitunut taas lyhyellä antibioottikuurilla, mutta päädyttiin kuitenkin kastraatioon. Päästäänpä vaivoista kaikella todennäköisyydellä kerralla eroon, ja lisäksi nukutuksessa voidaan kuvata myös lonkkien tilanne.

Ensi viikon jälkeen olemme siis paljon viisaampia Andyn tulevaisuuden suhteen. Joka tapauksessa se on vähemmän viriili, toteutuupa se sitten eläkeherrana tai edelleen kisauraa jatkaen.