sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Virallisia tuloksia

Nyt on sitten korkattu viralliset kisat rally-tokossa sekä Andyn että Daven kanssa. Andy sai jatkaa kisaamista avoimessa luokassa, ja Dave aloitti tietenkin alusta, koska ei ehtinyt kisaamaan ennen lajin virallistumista.

Päivä oli pitkä ja uuvuttava, kun ensin talkoiltiin aamukahdeksasta lähtien. Koirien kuljetuspalvelu toimi kuitenkin hyvin, ja Andy tuotiin kisapaikalle sopivasti puoliltapäivin. Jostain syystä jännitin ihan hirveästi, mikä näkyy kisaradassa hyvin siinä, etten luota Andyn seuraamiseen yhtään. Kuljen itsekin ihan vinossa, kun yritän varmistaa, että Andy varmasti tulee mukana.

Andy suoriutui radasta hienosti, pahin nuuskimisvaihe on ilmeisesti jäänyt leikkauspöydälle. Haukkumista kastrointi ei ole hillinnyt, mutta aika hyvin se pysyi kurissa. Vasta lopun juoksuosuudella haukku yltyi liiaksi. Yhteensä haukkumisesta lähti 6 pistettä, 2 x 3 pistettä. 1 piste lähti kyltiltä neljä (puutteellinen yhteistyö) ja täysi kymppi takapään käyttöä mittaavasta tehtävästä kyltiltä 11 (täysin eriaikaan suoritettu tehtävä). Yhteensä pisteitä tuli 83, eli kirkkaasti hyväksytty. Hyvä Andy!


Kuljetuspalvelu haki Andyn ja toi Daven iltapäivällä kolmelta. Pitkä päivä oli jo taittanut suurimmalta jännitykseltä terän ja Dave oli hyvin kuulolla. Uusi, vastahankittu ongelma näkyi kuitenkin radalla selvästi, nimittäin maan nuuskiminen. Tallin matto on täynnä hyviä hajuja, jotka eivät aiemmin kiinnostaneet Davea yhtään, mutta viime viikkoina tilanne on muuttunut.

Nuuskimisesta lähti 7 pistettä epätarkasti suoritettuina tehtävinä ja puutteellisena yhteistyönä. Kaikki tehtävät tuli kuitenkin suoritettua niinkuin Dave ne osaa. Loppuradalla Dave teki myös vakitemppunsa, antautui rapsuttamaan kaikessa rauhassa. Tämän se on kuitenkin tehnyt niin monta kertaa, että olin varautunut siihen. Yhtään ylimääräistä istumista ei tullut, koska rapsutus alkoi edessä istuessa, missä pitikin istua. Heti kun kutinat oli hoidettu, jatkoin liikettä eli otin Daven vasemmalta sivulle ja liikkeelle. Pisteitä Dave sai yhteensä 93, ja kotona alkoi heti kisakalenterin katselu entistä innokkaammin.

 Kiitos kaverit tsempeistä, niistä oli apua!

torstai 26. kesäkuuta 2014

Dave on ihan super

Se ei osaa vielä pujotella eikä se tykkää keinusta. Puomia ei kai ole menty korkeana koskaan. Mutta hiljaa hyvä tulee. Dave on ihan super. ♥


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannusaksat

Asuntoauton innoittamana ilmoittauduttiin ekaa kertaa juhannuskisoihin Kaarinaan. Paikan vaihdos Tuorlasta Tsaun kentälle ei meitä harmittanut, kun ei ollut vertailukohtia aiempiin vuosiin. Pelkkää plussaa oli se, että suurin osa aiempien vuosien kisaajista jäi pois, joten kisaajia oli vähän, vain parisenkymmentä per säkäluokka.

Molemmille pojille oli perjantaina ohjelmassa kaksi starttia, ja Remulle vielä lauantaina kaksi. Andy sai huilata lauantain, mitä se nyt stressaamiseltaan ehti... Yön vietimme Tuorlassa, jossa oli hiljaista ja rauhallista. Meillä oli jopa oma juhannussauna!

Kisoista jäi kahdenlaiset tunnelmat. Toisalta perjantaina molemmat pojat ylsivät palkintopallille, toisaalta Remun jähmeä vauhti herätti mietteitä. Onko se jo parhaat päivänsä nähnyt?

A-rata perjantaina sujui Andyltä mallikkaasti, ja se sijoittui nollalla viidenneksi. Remun vuorolla ohjaaja unohti radan kun ajautui vähän väärään paikkaan, tästä vitonen, eikä päästy vertailemaan poikien aikoja.

Andyn A-rata.

Remun A-rata.


Ykkönen, kakkonen ja kolmonen palkintopallilla.
B-rata oli Minna Räsäsen käsialaa, ja niin vaikea hyppyrata, että nollat jäivät kaikissa kokoluokissa vähiin. Koukerot olivat nopeille koirille liikaa, joten Andy nousi nollaradalla toiseksi ja Remu kolmanneksi. Molemmille tuli vähän yliaikaa.




Andyn paras sijoitus hyppyradalla ikinä, 2.

Remu oli hypärillä heti Andyn jälkeen kolmas.

Lauantai alkoi Anne Saviojan agiradalla, joka sujui Remulta jähmeästi, ja lopusta vielä vitonen puomin kontaktin loikkauksesta. Etenemä jäi todella vaisuksi, vaikka radalla takaakiertoja olikin.

Hyppyrata olikin sitten Leena Rantamäki-Lahtisen suunnittelema juoksurata. Tässä Remukin pääsi jo yli neljä metriä sekunnissa, mutta nopeampikin se on joskus ollut.

C-radalla kontaktivirhe ja yliaikaa.

D-rata oli kunnon juoksukisa.

Dave oli taas maailman paras kisaturisti. Lämppäesteitä oli niin mukavasti, että sekin pääsi välillä aksaamaan.



Kisaamisen lomassa ehdimme myös ihastella Littoisten rantamaisemia.

Andy ja Remu kävivät tervehtimässä Tuorlan lampaat.
Dave ei ihan uskaltanut nenäetäisyydelle.
Andyn kotimatka.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ei kerrottavaa jälkipolville

Agilityn SM-kisoista ei tänä vuonna jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Joukkueradalla cavalierjoukkue hylkääntyi: Remu aloitti pudottamalla riman ja loikkaamalla puomin kontaktin eli tulokseksi tuli kymppi. Sitten joukkuekaverit hyllyttivät, ja ankkurina Andy otti vitosen hukkaamalla keppien aloituksen.



Karsintaradalla Andy oli ohjautumassa väärälle esteelle, ja joutui sitten niin huonoon kulmaan, että rysäytti yhden hypyn päälle. Etenemä oli tasan 4 m/s, mikä ei olisi riittänyt edes nollalla finaaliin. Remu puolestaan ei löytänyt keppien aloitusta, ja sen jälkeen rata levisikin kuin ne jokisen kuuluisat eväät.

Todennäköisesti kisat olivat Andyn viimeiset arvokisat, eikä Remunkaan kisaura enää pitkään jatkune. Se puurtaa omaa vauhtiaan, eikä mikään saa sitä kisaradalla innostumaan enempää. Syksyllä kummallekaan ei varmaan enää ryhmäpaikkaa oteta, joten alkaa olla Daven vuoro...




tiistai 10. kesäkuuta 2014

Maailman laiskin treenaaja

Tunnustan, olen varmaan maailman laiskin treenaaja. Todennäköisesti siksi ilmoittaudun aina välillä kisoihin, koska sitten on ihan pakko. Andyn kohdalla treenaamattomuudesta on tullut jo tapa - joskus ja jouluna ja ennen kisoja. Niin ja valkkuryhmän treeneissä. Olen perustellut tätä itselleni sillä, että koira ei kestä toistoja. Ja Andy oikeasti väsähtää ja kyllästyy helposti. Enkä toisaalta tahdo nostaa sen kierroksia nollasta tuhanteen liian usein, ettei se stressaannu.

Onneksi rally-tokon valkkuryhmässä on nyt sellaisia päällepäsmäreitä, jotka laittavat tällaisetkin laiskurit kuriin. No en aio sentään ruveta joka päivä treenaamaan, joku roti sentään... Sen sijaan voisin ryhdistäytyä ja miettiä Andyn kehityskohteita. Kummasti asiat menevät päässä sekaisin, kun treenaa kahden vähän eritasoisen koiran kanssa.

Daven kanssa on tullut nyt treenailtua jopa kotona, kisat nimittäin ovat jo parin viikon päästä. Makuuhuoneessa on peruuteltu sängyn ja kaapin välissä, ja yhden onnistuneen seisomistreenin jälkeen on jouduttu palaamaan takaisin istu-maahan ja seiso-maahan -treeneihin. Kummasti alkoi koikkeripoika tarjota kaikkeen seisomista, jos palkan tosiaan voi saada niinkin helposti! Ohjatusti treenaamme nyt kesällä kerran viikossa.

Daven vahvuutena on takapään käyttö, se pyörii hienosti paikallaan molempiin suuntiin ja toimii hyvin hienovaraisilla kädenliikkeillä. Viime aikoina Daven motivaation kanssa on joutunut vähän työskentelemään. Junnumurkku on keksinyt, ettei aina tarvitse tehdä mitä emäntä haluaa.Silloin se ottaa etäisyyttä ja alkaa hidastella.

Andy on helposti ohjattavissa äänellä, ja onneksi äänenkäyttö onkin sallittua rally-tokossa. Itse vaan unohdun monesti tunkemaan sille namia suuhun ja unohdan äänellä palkkaamisen. Tätä täytyy taas muistaa treenata.

Valkkuryhmässä treenataan joka toinen kerta rataa Tallilla ja joka toinen kerta tekniikkaa vaihtelevissa paikoissa.
Tässä on vuorossa Hakametsä. Lämmin kesäilta vähän hyydytti karvaisia.


Daven alokasluokan kisadebyytti ja Andyn avoin esiintyminen tapahtuvat TamSKin ekoissa virallisissa rally-tokokisoissa 28.6. Vielä on siis aikaa korjata virheitä, vahvistaa opittua (ja hankkia uusia ongelmia)...

Sitä ennen juostaan agilityn SM-kisat. Saapa nähdä, jäävätkö nämä veteraanin viimeisiksi arvokisoiksi. Nyt neljännellä kerralla Andyllä on kunnia toimia Cavalieryhdistyksen kautta aikojen ensimmäisen SM-joukkueen ankkurina. Remu ei mahtunut tänä vuonna TamSKin joukkueeseen, joten sekin edustaa tänä vuonna kirjainhirviöyhdistelmällä SCKCSY ry.

Viime vuoden ässämmissä tavoitteet toteutuivat, kun molemmat pojat juoksivat yksilöissä finaaliin ja Andy jopa sijoittui kahdenkympin sakkiin. Avoimissa potti sitten räjähti, kun Andy voitti hopeaa. Tälle vuodelle voisi ehkä toivoa onnistumista myös Remulle, ihan siellä finaalissa asti. Joukkuekisaan ei arvaa tavoitteita asettaa, siellä yllätykset ovat aina mahdollisia, niin kuin Remun ensimmäisistä arvokisoista aikanaan tuoma hopea osoittaa. Jännä viikonloppu tulossa joka tapauksessa, kävi miten kävi!

Tästä hopeajuhlasta on jo kolme vuotta.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Ladakin voittaa joskus!

Sokea kanakin jyvän löytää, ja puolihidas/nopea cavalier voi voittaa agilitykisan - ehkä noin joka neljäs vuosi...

Tällainen outo sattumus kohtasi Nokialla, jossa sentään oli mukana jokunen huippukin. Remu paahtoi sitä itselleen omaa vauhtia, teki puhdasta rataa, ja nollien pienestä määrästä arvelimme sen saattavan yltää jopa palkintopallille. Niinhän se ylsikin, ihan sinne ykköspallille saakka! Remu on ollut lukuisia kertoja kakkosena ja kolmosena, mutta ykkönen se on ollut kolmosluokassa vain kerran tätä ennen. Sen voitto vaatii muilta epäonnistumista. Mutta silti - tänään Remu oli paras. Mahdollisuudethan ovat samat kaikilla.


 Lada kaasuttaa voittoon, kun muut häseltävät.

Hyppyradalla Remu varmisteli tuplanollan, viidennen tälle kisakaudelle. Etenemä neljä m/s ja sijoitus se normaali kuudes. :)

Andy vietti Nokialla 8-vuotispäiviään. Se keskittyi pitämään hauskaa ja häseltämään. Katkaisi mm. hihnansa ennen ensimmäistäkään starttia... Ekalla agilityradalla sen piti myös palata vanhoihin ikiaikaisiin tapoihinsa ja bongata kuvaaja kesken radan. Hetken nuuskuttelutuokion jälkeen matka jatkui puhtaasti, mutta yliaikaahan tuosta tuli. Hyppyrata oli muuten puhdas, mutta yksi rima putosi.


Andy bongaa tutun.