Läpimurto

Dave on oppinut pujottelemaan! Viittä vaille se jo olikin, mutta nyt mennään myös täysin suorat kepit. Videon pihakepit näyttävät sojottavan minne sattuu, mutta juuresta ne ovat suorat. On Dave pujotellut myös tallin oikeilla, suorilla kepeillä. Vielä ei vauhti päätä huimaa, mutta kiva on nähdä se, miten vauhti kiihtyy keppien loppua kohti. Kun varmuutta saadaan lisää, poika on valmis hyppyradoille.

Lopussa myös pari keinua. Edistystä silläkin saralla!

Because

Aika usein ihmetellään, miksi meillä pitää olla kolme koiraa. Kun kolmas tuli, kaksi edellistä kisasivat vielä täyttä vauhtia - ja itse asiassa kisaavat edelleen. Itsekin olen vähän sitä mieltä, että kaksi on hyvä määrä, kun ihmisellä on vain kaksi kättä jne.

Mutta kun. Tilaisuuden tullen tilaisuuteen on tartuttava. Remu treenasi joskus vuosikymmenen vaihteessa samassa ryhmässä erään Olli-koikkerin kanssa, joka oli rodultaan ihan uusi tuttavuus. Koikkeri kiehtoi rotuna, Olli ihastutti innollaan. Ollia ohjasi Outi, joka oli määrätietoinen ja järjesti agilitaajille mm. juoksu- ja ketteryysharjoituksia ilman koiraa.

Isä ja poika.

Treenikaverukset ovat pärjänneet kumpikin tavallaan. Remusta tuli FI AVA, mutta Ollista - Ollistapa tuli maailman huippu. Jo ennen kuin seuraava koira oli edes ajatuksissa, haaveilimme Ollin pennusta. Ja kun tilaisuus tuli, siihen tartuttiin. Tarvitseeko sitä kolmatta enää mitenkään selittää?

Dave ei ole Olli, Dave on Dave. Olli on MM3 FI AVA FI AVA-H EE AVA Bullbenz Kooi Olly Sade.

Onnea MM-kolmosille! It's all because of agility!

Daven pujottelu, osa 3

Kaikesta ihmetyksestäni huolimatta kujakeppimenetelmä näyttää toimivan. Ihan suorassa rivissä kepit eivät vielä ole, mutta paljon ei enää puutu.

Cavalierin sydän, osa 2

Remu odottelee Oivassa pääsyä sydänultraan.

Siitä on nyt melkein vuosi, kun Remu sai diagnoosin endokardioosi - vapaasti suomennettuna cavalierin sydän. Läppä vuotaa, sivuääni kuuluu. Sydänultra melkein vuosi sitten antoi toivoa, Remun sydän sykki vahvasti ja rauhallisesti, virtaamat olivat hyvät, ainoa vika oli läpän paksuuntumisen aiheuttama ohivuoto, joka kuului sivuäänenä luokkaa 3/6.

Sen jälkeen on eletty pelko takaraivossa. Mitä tapahtuu, kuinka nopeasti sydän sairastuu, nyt se ei halua juosta, onko sydän pettämässä, sen vauhti hiipuu, tähänkö tämä loppuu jne.

Tänään oli aika katsoa sydäntä tarkemmin uudelleen. Ultrassa näkyi edelleen vahva terve sydän, joka sykki rauhallisesti, ja mitään muutoksia vuoden takaiseen ei näkynyt. Läppä on edelleen paksuuntunut, eihän se siitä paranekaan, mutta paksuuntumaa ei ole tullut yhtään lisää, eikä sydämeen, kammoihin, eteiseen tai keuhkovaltimoon ole tullut muutoksia.

Remu on edelleen se kovakuntoinen cavalier, joka jaksaa juosta metsässä rusakoiden perässä kovaa, ja agilityradalla niin halutessaan. Kesäkisojen vauhdittomuutta saattaa selittää kuumuus, josta Remu ei ole koskaan saunan ulkopuolella pitänyt, mutta myös täydet anaalit, jotka nyt tyhjennettiin.

Painokin on pudonnut kisakaudella kilon. Remu <3