Sairaslomalla

Andyn lonkista löytyy nivelrikkoa, joka on nyt oireillut välillä enemmän, välillä vähemmän. Kun Andy alkoi jokunen viikko sitten ontua, teimme samantien yhden ison päätöksen: Andyn agilityt on liidelty. Pappa saa jäädä eläkkeelle, eikä sitä kaiveta naftaliinista edes rotumestaruuksia varten.

Kuvissa Andyn lonkat ovat varsin pahan näköiset, joten täytyy ihmetellä miten hyvin on pärjätty tähän asti. Muutama vuosi on nyt menty nivelvalmisteella, jonka niveliä voitelevasta vaikutuksesta on selvästi ollut hyötyä. Hyvä lihaskunto on myös pitänyt Andyn liikkeellä: sillä on lonkkadysplasian lisäksi jo nuorena todettu kinnernivelen yliojentumista, joka näkyy selvästi rauhallisessa kävelyssä. Ravissa yliojentumista ei tapahdu.

Andyä ei varmaan koskaan olisi pitänyt agilityn saloihin tutustuttaa, mutta lonkkavika selvisi vasta 7-vuotiaana. Nykyään olisimme paljon valveutuneempia, rankka laji vaatii nimittäin terveen kropan. Remu tuli aikanaan jo kuvattua ja tutkittua kyynäriä, selkää ja lonkkia (ja aivoja) myöten. Rakenteeltaan se sopiikin lajiin paremmin. Onneksi innostuimme lajista vasta Andyn täytettyä vuoden, joten ainakaan liian aikaisin sen kanssa ei ole aloitettu. Myös treenimäärät ovat olleet todella vähäisiä, lähinnä kerta viikkoon. Myös Daven kanssa on toimittu varovasti pennusta lähtien, eihän lupaavaa koiraa tietenkään haluta rikkoa. Kaksivuotiaana Dave on tarkoitus kuvauttaa, mikä kyllä jännittää, löytyyhän samasta pentueesta niin A-, B- kuin C-lonkkiakin...

Lonkkatuomiosta huolimatta Andyn agilityura ei kaduta, ei niinkään saavutusten, vaan lähinnä Andyn itsensä vuoksi. Se löysi vuosikkaana lajin, johon se on saanut purkaa suurimmat höyrynsä ja jota se on rakastanut alusta asti. Energiselle ja luonteeltaan jopa vähän ylivilkkaalle koiralle oli tärkeää löytää jotain muuta tekemistä kuin pahantekeminen... Ja Andyn kanssa on tosiaan touhuttu, kisattu ja treenattu, monessakin eri lajissa. Puuha-Andy on ollut hyvin onnellinen, ja rauhoittunut kotona tyytyväisenä sohvannurkkaan lepäilemään.

Andy Onnellinen.

Toisaalta nyt vähän hirvittää, miten saamme hyvän lihaskunnon ylläpidettyä, kun Andyn elämä koostuu lähinnä hihnalenkkeilystä ja sohvalla makoilusta. Rally-tokoa mainostetaan hyvänä jäähdyttelylajina agilitykoirille, mutta kyllä siinäkin koiran takapää joutuu koville peruutuksissa ja vasemmalle käännöksissä. Ehkä pidämme taukoa nämä pahimmat syyskosteat ja mietimme jatkoa myöhemmin. Sillä välin voisi käydä tutustumassa vaikka paikalliseen koirakylpylään.

Mediykkönen

Nyt se on virallista - Dave on mediksi mitattu ja ensimmäisen kisansa kisannut. Tämä historiallinen tapahtuma näki päivänvalonsa TamSKin tuttuakin tutummassa harjoituspaikassa Tallilla 11.11.2014. Itse mittaus veti Daven jäykäksi ja selän köyryyn, mutta siitä huolimatta tulos oli selvä medi.

Hyppyrata oli Johanna Nybergin käsialaa, ja erikoisin hyppyrata mitä koskaan olen nähnyt. Radalla oli nimittäin 18 tavallista hyppyestettä ja kepit. Ei putkea, ei pituutta, ei muuria, ei rengasta, ei pussia... Tunnelma vähän lässähti, olisi nimittäin ollut kiva nähdä, miten Dave suoriutuu kisaradalla erinäisistä esteitä. Hypätähän se kyllä osaa.

Dave on hyvähermoinen pikku otus, se nähtiin taas kerran. Mittaushässäkästä ja pitkästä odottelusta ei näkynyt merkkejä, kun Dave halusi radalle jo rataantutustumisen aikana. Lähdössä se pysyi hienosti ja ratakin sujui mallikkaasti aina esteelle numero 12, jossa ohjaaja veti koiran esteen ohi. Askelmerkit olivat haussa vielä seuraavallakin esteellä, mutta loppurata meni taas hyvin. Pujottelukin suoritettiin virheittä, joskaan ei sellaisella vauhdilla mihin Dave parhaimmillaan pystyy.

Oli kiva nähdä, että kisatilanteessakin Dave toimii hyvin. Kunhan kontaktit saadaan kuntoon puomilla ja A:lla, kisoja on luvassa enemmän. Nyt lähimaastossa ei hyppyratoja ole ennen kesää, ellei sitten lähdetä Janakkalaan asti sellaisen perässä.