Joulun taikaa, joulurauhaa!

Superkisat

Daven ekat kakkosluokan kisat eivät jättäneet paljon jossiteltavaa. Kolme starttia, kolme upeaa rataa, joista kaksi voittonollaa 4,9 etenemällä ja yksi erinomaisen hyvä hylly.

Ensimmäinen agirata oli Hilpi Yli-Jaskarin käsialaa, ja se oli mukavan suoraviivainen. Radalla oli kontaktiesteistä puomi ja keinu, jotka nyt onnistuvat virheettä käytännössä aina, vaikka etenkin puomiin pitäisi vielä saada reilusti lisää vauhtia.

Sitten tuomariksi vaihtui Minna Räsänen, ja kisaajien ilmeet olivat aika paljonpuhuvia. Ollaanko edelleen kakkosten kisoissa, kuului muutamankin kerran yleisön joukosta. Davelle rataprofiilit sopivat kuitenkin hyvin, ja sen menoa oli ilo seurata. Vauhti ja hallinta alkavat olla hyvin samassa paketissa, ja hienosti se kuuntelee ohjaajaa. Täytyy myöntää, että on se ohjaajakin kehittynyt aika huimasti. Nyt koirakko alkaa olla enimmäkseen samalla radalla!

Ensimmäinen agirata.

Ekalta hyppyradalta tuli HYL, kun Dave jätti pujottelusta muutaman viimeisen kepin kiertämättä.

Viimeiseltä hyppyradalta tuli taas ylivoimainen voitto.

Yhtä nollaa vaille kolmosissa!

Hiljaiseloa

Daven sertin jälkeen koirarintamalla on ollut hiljaista. Dave on ollut kilpailutauolla, ja hetkeksi myös treenitauolla tassutulehduksen vuoksi. Viikon ulkoilu-suihku-pyyhekuivaus-föönikuivaus-sukka jalkaan -elon jälkeen tassu näyttää nyt hyvältä, ja onneksi märkyyden pitäisi sääennusteiden mukaan pikkuhiljaa vaihtua pikkupakkasiin.

Andy on ollut totaalitauolla kaikesta, ja se onkin nauttinut pappailusta täysin rinnoin. Sohvalla paras paikka nukkua on isännän sylissä, pää polvella.

Remu sen sijaan on treenannut ahkerasti. Ohjelmassa on niin agilityä kuin rally-tokoakin. Ystävä otti Remusta itselleen projektin, ja tarkoitus olisi korkata alokasluokka heti, kun Remppa osaa perusliikkeet. Suurin ongelma on rauhoittuminen, koska treenaaminen nyt vaan on niin kivaa, että välillä on ihan pakko haukahdella.
 
Remun agilityura jatkuu ensi vuoden puolella kakkosluokassa. Remu on jo muutaman kuukauden päästä veteraani-iässä, ja agilityvalio saa pikku hiljaa alkaa jäähdytellä kilpauraansa. Sagiin on jo lähtenyt luokanvaihtoanomus, ja tarkoitus olisi korkata kisat uuden ohjaajan kanssa tammikuussa. Jos kisaaminen alkaa keväällä sujua, tavoitteena ovat paragilityn SM-kisat heinä-elokuun vaihteessa.

Uudet kuviot ovat tuoneet uutta intoa niin ohjaajaan kuin koiraankin. Toistaiseksi Remun sydänkään ei oireile mitenkään, mutta varmuuden vuoksi sydän ultrataan taas talven aikana.

37. kerta toden sanoi

Kisa-aamu alkoi vähän huonosti, kun manageri epähuomiossa meni ruokkimaan myös kisakoiran. Syytän tästä TamSK-hallin K18-avajaisia. Ekalla agiradalla Dave (tai kartturi) ei oikein ollutkaan hereillä: toisen hypyn kierto, A:n loikka, ja loppusuoralta lopulta HYL, kun mentiin vauhdilla muurin ohi maaliin.

Toinen rata oli Minna Räsäsen taattua laatua. Hankalia putkihässäköitä ja A peräti kahteen kertaan. Näytti niin hankalalta, että manageri melkein jo alkoi selailla lisää ykkösten kisoja kalenterista. Tältä radalta sitten kuitenkin se nolla, voitto, luva nro 3 ja koristeeksi kakun päälle serti!

Sertijahdissa

Sitä kuuluisaa viimeistä nollaa on nyt metsästetty jokusista kisoista, ja voi että se voi olla lähellä, mutta silti niin kaukana. Lahdessa agiratoja oli ykkösille kaksi, mutta Dave (tai kartturi) ei ollut iskussa. Tuloksena oli 10 ja HYL.

Viime sunnuntain TamSKin kisoissa agiratoja oli peräti kolme, ja lisäksi bonuksena hyppyrata, ja Dave vetäisi kaikilta agiradoilta vitosen. Kielto, A:n kontakti, kielto. Hyppyradalta tietty komea nolla ja voitto kaupan päälle. Hienoa oli huomata, että kuuden tunnin kisapäivän jälkeen viimeisellä radalla ei ollut merkkiäkään väsymyksestä tai herpaantumisesta.

Dave on hyvin herkästi ohjautuva koira, ja nopeasti reagoivana siinä kyllä riittää ohjaajalle haastetta. Nopea koira ei ole helppo, mutta kyllä se vaan niin hyvältä tuntuu, kun aina joskus tulee se täydellinen onnistuminen. Ja tulee se sertikin sieltä vielä. Sitä odotellessa nautitaan matkasta ja jahdista.

B-rata, tulos 5 ja toinen sija.

Nopeutta ja nollia

Remu on osallistunut cavalierien agilitymestaruuskisoihin viisi kertaa vuosien varrella. Joka kerran se on sijoittunut palkintopallille asti. Andy oli nyt ensimmäistä kertaa mukana vain katselijana, eläkeläistä ei kaivettu naftaliinista pistämään kampoihin pikkuveljelle...

Ekaluokkalaisena ja täydellisenä noviisina Remu oli neljäs ensimmäisissä mestaruuskisoissaan v. 2009 - ikää oli tuolloin huikeat puolitoista vuotta. Seuraaana vuonna kisat jäivät meiltä väliin, kun ne pidettiin Rovaniemellä asti. Vuonna 2011 Remu nappasi hopeaa, ja jäi voittajalle vain muutaman sekunnin kymmenyksen. Sen jälkeen on tullut pronssia v. 2012, 2014 ja 2015. Väliin jäivät vain Oulussa pidetyt kisat, me kun olemme laiskoja matkustamaan.

Remu karsintaratana toimineella agiradalla, tuomarina Henri Luomala.

Järvenpäässä Remu nappasi hienosti tuplanollan, kun karsintaratana toimineen agilityradan juoksupuomikin onnistui täydellisesti. Hyppyradalta, joka toimi myös finaaliratana, tuli myös nolla. Vähän on Remun vauhti hidastumaan päin, mutta pronssi oli hieno saavutus!

Vasemmalla kakkoseksi sijoittuneet Terhi Kesti ja Redi, sitten mestari Riitta
Haaranenja Melli, Remu ja Petri ja oikealla neljänneksi sijoittuneet Pauliina
Allonen ja Hertta.

Dave kisasi aamulla mediykkösissä. Nyt kun kontaktit onnistuvat, odottelimme jo vähän luokkanousua agilityradalta. Se jäi haaveeksi, kun keppejä piti hakea kahteen kertaan, ennenkuin oikea väli löytyi. Puomi oli hieno! Kympilläkin Dave voitti radan.

Hyppyradalla Dave tykitti ennätysvauhtiaan. Nolla ja voitto tulivat etenemällä 5,14. Vauhtia ja hallintaa samassa paketissa.



Dave pääsi testaamaan uusia kisakontaktejaan Riihimäellä 12.9., kun se lunasti hyppyradan kakkostilalla paikan epäviralliseen ns. Gambler-finaaliin. Siinä koirakolla on tietty aika suorittaa radalta löytyviä esteitä vapaavalintaisessa järjestyksessä. Pisteitä kertyy eniten kontaktiesteiltä ja kepeiltä. Kun ajanottaja viheltää pilliin, koirakolla oli 15 sekuntia aikaa suorittaa gambler-ruudussa sijaitsevat 3 estettä oikeassa järjestyksessä. Kauko-ohjauksella eli ohjaamalla gambler-ruudun ulkopuolelta keräsi eniten pisteitä. Dave suoritti kontaktiesteistä finaalissa kerran keinun, kaksi kertaa puomin ja kolme kertaa A:n - kaikki puhtaasti! Loppusijoitus finaalissa oli seitsemäs. Ei hassummin, Dave oli nimittäin paras ekaluokkalainen!

Kyllä se luokkanousu siellä häämöttää...

Kisatreeniä

Manageri ilmoitti Remun viimeistelykisoihin, koska kalenterissa häämöttävät vuoden ainoat arvokisat: cavaliermestaruuskilpailut! Remun kanssa ei ole viime aikoina edes treenattu, se kun käy vain paratreeneissä silloin tällöin, eikä viime aikoina edes niissä ohjaajan telottua kyynärpäänsä.

Vanhasta muistista Remu veteli kaksi aginollaa ja yliaikaisen hyppäriratanollan. Ei huono! Vähän sen vauhti on hidastumaan päin, mutta kyllä noilla suorituksilla kelpaa mestaruustaistoon ilmoittautua. A-radan jälkeen ihmeteltiin hetki tuloksia, kun kaikkien etenemät näyttivät oudoilta, Remullekin oli merkitty rutkasti yliaikaa, vaikka meno näytti sujuvalta. Onneksi joku kävi ihmettelemässä asiaa tuomarille, joka mittautti radan uudestaan. Pätkä rataa oli kuin olikin jäänyt mittauttamatta, joten Remunkin nolla muuttui ihan oikeaksi.

Daven kanssa on nyt treenattu tätä:

Joko olisi aika?

Viime viikonloppuna Dave kisasi taas kaksi agirataa. Ahkerasta treenistä huolimatta puomin kontaktiloikkaus oli ehkä suurempi kuin koskaan.

Kun tuntuu siltä, että kaikki konstit on käytetty eikä koira silti ymmärrä kriteeriä, joko olisi aika vaihtaa metodia? Ehkä meillä on käsissämme koira, joka ei koskaan tajua mistä juoksukontaktissa on kyse? Tai ehkä se oppii upeat juoksukontaktit sitten, kun se ensin on oppinut pysähtymään kontaktille eli juoksemaan alas asti?

Kysyn vaan, minähän kun en tästä mitään tiedä enkä koiraa tässä lajissa kouluta.

Keinun epäröinti molemmilla radoilla johtuu ennen kisaa lämppäesteillä tehdystä lentokeinusta. Sen tuo otus osaa - se lentää!

Kotikutoinen luonnetesti

Aina ei tarvita kalliita, erikseen järjestettyjä luonnetestejä. Riittää, kun järjestää koirilleen hyvät, samanlaiset koeolosuhteet, ja sen jälkeen vaan pitää silmänsä auki. Ihan tavallinen kesäinen sattumus antaa hyvää tietoa rakkaiden nelijalkaisten erilaisista temperamenteistä ja reagointitavoista.

Sattuipa kesällä kerran, että päätimme pitkästä aikaa lähteä koirien kanssa melontaseuran saareen. Vain Andy oli aiemmin käynyt saaressa, jonne pitää soutaa mantereelta soutuveneellä.

Venematka meni hyvin, mutta jonkun aikaa saaressa oltuamme Petrin piti lähteä heittämään yhtä saarivierailijaa mantereelle. Minä jäin grillauspaikalle, kunnes kuulin rannalta haukuntaa. Päätin käydä tarkistamassa tilanteen, mutta rannalta löytyi vain Andy, joka äänekkäästi haukkui loittonevan veneen perään. Davesta ja Remusta ei näkynyt jälkeäkään.

Huutelin hukassa olevia, ja vähän ajan päästä lähipusikosta alkoi kuulua pientä vinkumista. Hetken päästä Dave ilmaantui pusikosta itseään ravistellen.

Mutta missä oli Remu? Huhuilu ei tuottanut tulosta, joten jäin huolestuneena odottamaan veneen paluuta. Kun vene oli jo rannan tuntumassa, musta koira loikkasi veteen ja ui tyynesti rantaan.

Mitä oli tapahtunut?

Andy jäi huolestuneena haukkumaan rannalle, mutta kun se ei osannut ratkaista käsillä olevaa ongelmaa, se jäi odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Se onkin luonteeltaan helposti huolestuva, mutta äärimmäisen harkitseva. Siitä Andy ei pidä, jos lauma hajaantuu. Andy on todellinen vahtikoira.

Dave siirtyi nopeasti pusikon suojiin tarkkailemaan tilannetta. Sieltä se näki kaiken, mutta kukaan ei nähnyt sitä. Dave onkin aina ennenkaikkea varovainen: aina on parempi ensin katsoa kuin katua!

Remu sen sijaan toimi tapojensa mukaan ennenkuin se ehti ajatella ensimmäistäkään ajatusta. Se hyppäsi veteen ja lähti uimaan veneen perässä. Kun veneessä huomattiin ettei se aio kääntyä takaisin, se oli pakko nostaa kesken matkan veneeseen. Remuhan ei tunnetusti hötkyile. Sitä eivät stressaa uudet ja oudot tilanteet, vaan se nauttii elämästään kaikin mahdollisin tavoin.

Mullekin sitä makkaraa, kiitos! Uidessa tuli nälkä...

Luva numero kaksi

Tulihan se sieltä lopulta, agilitynolla nimittäin. Viiden hyppynollan ja 13 agistartin jälkeen Dave kipitti nätisti puomin alastulon ihan alas asti. Muuten rata näytti vähän siltä, että Dave ei ollut vielä kunnolla herännyt (kellokin oli aamulla vasta yhdeksän). Nopeus ei päätä huimannut, mutta näitä väkisin väännettyjä nollia nyt kuitenkin tarvitaan, jotta homma lopulta etenisi.

Toisella agiradalla Dave oli jo paremmin hereillä. Vaikealta radalta ei tullut missään säkäluokassa yhtään nollaan. Davelle kirjattiin tältä radalta HYL.

Mutta tässä vielä nollarata. 

Motivaatiota etsimässä

Viime sunnuntaina kävin etsimässä rally-tokomotivaatiota Hannele Pirttimaan koulutuksesta. Hannele oli pyydetty kouluttamaan TamSKin valmennusryhmää, ja sain luvan osallistua koulutukseen Daven kanssa.

Koulutus oli antoisa ja ajatuksia herättävä. Päällimmäiseksi jäi mieleeni Hannelen painokas neuvo: älä ota kisaepäonnistumista tai koiran suoritusta henkilökohtaisesti. On tosiaan opittava myös epäonnistumaan. Koira ei suoriudu huonosti tahallaan. Vikaa voi olla olosuhteissa, ajankohdassa, ohjaajassa ja vaikka missä. Tänään meni näin, mutta huomenna on uusi päivä.

Saimme myös hyviä vinkkejä yli- tai alavireisen koiran hallitsemiseen. Ylivireiseen koiraan olenkin jo tottunut, ja aika hyvin itseoppinut Andyn hyvässä koulutuksessa. Alavireisen, kisaradalla lahnailevan koiran kanssa tekeminen onkin sitten ihan uusi juttu. Itse yritän nyt panostaa Daven kanssa enemmän leikkipalkkaamiseen, koska siitä on hyviä kokemuksia agilityn puolelta. Rata- ja tekniikkaharjoitukset on myös syytä pitää visusti erillään: radalla pitää olla aina kivaa, menivätpä tehtävät sitten hyvin tai huonosti. Tekniikkahinkutukset tehdään erikseen, naksulla, naksusanalla ja/tai namin avulla. Täytyy uskoa ja luottaa siihen, että joku kaunis päivä se opittu tekniikka ja tarkkuus näkyy myös radalla. Nyt me vaan rallatellaan. Ja tekniikkatreeneissähän Dave on oikein pätevä.

Opin muuten myös mistä rally-toko-nimitys tulee. Rallin kanssahan sillä ei ole mitään tekemistä, vaan sana on englantia ja tarkoittaa iloista tekemistä.

Katriina Nurmikolu kuvasi Daven treeneissä, mistä kiitämme.

Kesäkuulumisia

Kesä se on tämäkin, vaikkei lämpö luita riko. Itse asiassa lämpötilat ovat oikein sopivat, kunhan ei vaan aina sataisi...

TamSKin iltakisoista ei ole jälkipolville kerrottavaa. Agiradalta virhepisteitä 15: yksi kielto, lentokeinu (jota takuulla luuli puomiksi) sekä se puomin kontakti. A oli kaunis kontakteineen kaikkineen. Hyppyrata ei sujunut sinne päinkään, se meni esteiden ohitteluksi ja kaahotukseksi sinne tänne (HYL). Molemmilla radoilla pujottelu meni nappiin, jotain hyvääkin siis... Näistä kisoista olisi voinut jäädä päällimmäiseksi harmitus, mutta onneksi Kaisa Jalava otti kauniin kisakuvan koohottajastamme.

Kulunut viikko on kulunut mökillä lepäillen ja akkuja lataillen. Pari päivää meni, ennen kuin osasi laskeutua tekemättömyyteen. Koiratkin ottivat rennosti, söivät mustikoita (paitsi Dave joka sylki annetut marjat pois suustaan) ja kahlailivat vedessä (paitsi Remu, joka teki perinteiseen tyyliin kunnon uintilenkkejä). Useampanakin päivänä satoi, ja Dave keksi alkaa kävellä keskeltä kuralätäkköjä - ensin varovasti ja sitten aina vaan iloisemmin: näinkin voin siis tehdä!  Meidän pieni...

Koska olimme liikkeellä asuntoautolla, mukana olivat myös aitaelementit, joilla saimme jatkettua terassia. Muuten ei koiria uskaltanut pitää irti, kun eläimiä oli niin naapureiden kuin luonnonkin puolesta runsaasti.

Sade ei haitannut Remun luontotarkkailua.

Näkymä mökin ikkunasta oli kuin taulusta, joten kuva piti tietysti kehystää...

 Aginollien metsästys jatkuu parina seuraavana viikonloppuna. Otin myös kisamörköä sarvista ja ilmosin sekä Andyn että Daven elokuisiin rallykisoihin. Jos ei kulje niin ei kulje, mutta ainakin on yritetty.

Oikein hyvä koikkeriksi

Vauhtiviikonloppu jatkui sunnuntaina Virroilla järjestetyssä MH-luonnekuvauksessa. Molemmat cavalierit on aikanaan luonnetestattu (Andyn pisteet, Remun pisteet), mutta kasvattaja suositteli herkemmälle rodulle luonnekuvausta. Täytyy myöntää että Daven reaktiot jännittivät, ja ehkä eniten se, saanko sen kytkettyä kahdessa minuutissa osioiden välillä, muutenhan testi keskeytetään.

Pelko osoittautui turhaksi, Dave ei poistunut kovin kauas lukuunottamatta etäleikkiä, joka sai aikaan riemuhepulin ja kunniakierrokset täyttä laukkaa pihan ympäri.

Tässä testi osioittain (videokuvaa ei valitettavasti ole):

1a KONTAKTI Tervehtiminen 3 (hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen, ei väistä)
1b KONTAKTI Yhteistyö 3 (lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta)
1c KONTAKTI Käsittely 2 (väistää tai hakee tukea ohjaajasta)

Dave oli suhteellisen välinpitämätön tuomarin suhteen, enkä huomannut sen väistävän kontaktia. Itse olin ilahtunut siitä, miten hyvin se antoi käsitellä itseään. Hampaatkin katsottiin. Toki mitenkään riemukas ei tapaaminen uuden ihmisen kanssa ollut, pikemminkin kooikermaisen varautunut ("mitähän tuokin aikoo").

2a LEIKKI 1 Leikkihalu 2 (ei leiki - osoittaa kiinnostusta)
2b LEIKKI 1 Tarttuminen 2 (ei tartu - nuuskii esinettä)
2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu 1 (ei tartu esineeseen)

Dave olisi selvästi leikkinyt minun kanssani, mutta vieraan kanssa homma ei kiinnostanut. Lelu toki oli sen verran kiinnostava, että sitä piti nuuskia.

3a TAKAA-AJO 1. kerta 1 (ei aloita)
3b TARTTUMINEN 1. kerta 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)
3a TAKAA-AJO 2. kerta 1 (ei aloita)
3b TAKAA-AJO 2. kerta 1 (ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään)

Tämä oli ehkä testin suurin yllätys. Ensimmäisellä kerralla luulen, että Dave ei edes huomannut ruohikossa liikkuvaa viehettä, koska ei reagoinut mitenkään, vaikka normaalisti lähtee kyllä jahtiin herkästi. Ennen toista yritystä kävimme katsomassa viehettä, mutta silti Dave jäi viereeni. Ilmeisesti tilanne oli sille kuitenkin niin outo, että se näki parhaimmaksi pysytellä lähellä.

4 AKTIVITEETTITASO 4 (tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen)

Omasta mielestäni Dave jaksoi muutaman minuutin odottelun ilman tapahtumia hyvin, toki pientä vinkumista alkoi jonkun ajan kuluttua kuulua. Jossain vaiheessa perhonen pyöri ympärillä, ja Dave sai sen metsästämisestä mieluista puuhaa. Tuomari totesi, että koira keksii itselleen tekemistä, jos sitä ei tarjota, ja on jonkun verran rauhaton luonteeltaan.

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 2 (tarkkailee avustajaa, välillä taukoja)
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1 (ei osoita uhkauseleitä)
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus 2 (saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo)
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu 2 (ei leiki - osoittaa kiinnostusta)
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö 3 (on kiinnostunut leikkivästä avustajasta)

Tämä oli varmaankin Daven suosikkiosio. Kun omituinen tyyppi tanssahteli edestakaisin, Dave katseli sitä hämmästyneenä, mutta kun huppu lähti päästä ja leikkiinkutsu kuului, Dave sai jalat alleen. Se juoksi päätä pahkaa rinnettä alas avustajan luo, ja lähti siitä sitten juoksemaan edestakaisin minun ja avustajan välillä. Ehkä Daven käsitys leikistä on juoksukilpailu? Ainakin se juoksi täysillä, ja sillä oli selvästi kivaa.

6a YLLÄTYS Pelko 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista)
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio 1 (ei osoita uhkauseleitä)
6c YLLÄTYS Uteliaisuus 2 (menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa)
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 2 (pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla)
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 (ei osoita kiinnostusta haalariin)

Haalariyllätys pelästytti Daven, mutta varsin nopeasti se tuli nuuskimaan haalaria kun itse kyykistyin sen viereen. Haalari ohitettiin useampaan kertaan, aluksi vähän hidastellen ja sitten ihan normaalisti. Tuomarin mukaan oli positiivista, että pelästyessään Dave ei kääntänyt katsetta pois haalarista, vaan oli koko ajan valmiina toimintaan.

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan)
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 1 (ei mene katsomaan)
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 2 (pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla)
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 (ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

Dave säikähti räminää eikä halunnut tehdä laitteen kanssa tarkempaa tuttavuutta. Laitteen ohittaminen räminän jälkeen ei tuottanut ongelmia.

8a AAVEET Puolustus/aggressio 1 (ei osoita uhkauseleitä)
8b AAVEET Tarkkaavaisuus 4 (tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja)
8c AAVEET Pelko 3 (on enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä)
8d AAVEET Uteliaisuus 1 (menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois/ei mene ajoissa)
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 1 (torjuu kontaktia/ei mene ajoissa)

Tätä osiota pelkäsin ehkä eniten, mutta Dave suoriutui aaveista hyvin. Se puhkui ja murisi aaveiden lähestyessä, mutta ei lähtenyt karkuun missään vaiheessa. Kun huput poistettiin, Dave ei silti halunnut nuuhkaista aaveita, tuli toki viereeni katsomaan kun pyysin.

9a LEIKKI 2 Leikkihalu 1 (ei leiki - ei osoita kiinnostusta)
9b LEIKKI 2 Tarttuminen 1 (ei tartu esineeseen)

Tässä vaiheessa alkoi kokonaiskuormitus näkyä. Olin ottanut mukaan Daven lempilelun, jota sai käyttää loppuleikissä. Dave seuraili lelua hetken aikaa, mutta ei tarttunut siihen ollenkaan.

10 AMPUMINEN 5 (häiriintynyt/pelokas)

Jälkeenpäin ajatellen tämän osion olisi voinut jättää väliinkin. Kuulimme alkulenkillä ampumisia, eikä Dave lotkauttanut korvaansa, ja koska se ei reagoi ilotulitusraketteihin, halusin nähdä sen reaktiot. Kokonaiskuormitus alkoi varmaan tehdä tehtävänsä, sillä Dave olisi mieluiten paennut paikalta. Onneksi osio oli viimeinen, ja sen jälkeen Dave näytti palautuvan nopeasti.

Kokonaisuutena testi oli mielenkiintoinen eikä vaikuttanut liian kuormittavalta. Tuomarin mielestä koira on jonkin verran pidättyväinen (rotumääritelmän mukaisesti), ohjaajastaan riippuvainen, vähän rauhaton luonteeltaan mutta toimintakykyinen eikä missään tilanteessa aggressiivinen.

Sellainen on meidän Dave. Oikein hyvä koikkeriksi.

Testin jälkeen kävimme kävelemässä perinnekylässä, jossa kuvasin Daven.

Ei toimi kaatosateessa

Hyvillä mielin lähdin Daven kanssa sen ensimmäiseen avoluokan rallykisaan. Dave on alkanut toimia treeneissä kivasti, liikkeet ovat hallussa ja tekemisessä mukavaa rentoutta. Vaan ajaessamme Ylöjärvelle alkoi vesisade, joka ei sitten loppunutkaan, vaan kiihtyi ja kiihtyi. Olimme luokan toiseksi viimeinen koirakko, ja silloin rata näytti tältä (kuvassa se viimeinen koirakko):

Mieleeni ei juolahtanutkaan, että emme yrittäisi, sen verran taidan olla hullu luonteeltani. Taktiikka oli, että kun koira olisi läpimärkä, pari lätäkköä ei haittaisi. Heti lähtö oli hankala, sillä Dave ei halunnut istua perusasentoon viereeni. Ensimmäinen kyltti (istu, maahan, kierrä koira) meni melkein läpikävelyksi, sillä Dave ei mennyt maahan, enkä nähnyt mitään järkeä yrittää uudestaan. Muutama kyltti meni ihan ok, mutta pikkuhiljaa meno hiipui, ja istumisesta tuli se suurin ongelma. Istumisia oli radalla laskujeni mukaan 17, maahanmenoja 2. Lopullisesti pakka hajosi lopun spiraalissa, jossa Dave kieltäytyi juoksemasta.

Tätä ikävää rallykokemusta taidamme nyt purkaa treeneissä hyvän aikaa. Onneksi seuraavia kisoja ei ole näköpiirissä. Nyt täytyy taas saada Dave uskomaan, että rally-tokokin voi olla hauskaa.

Daven ilme nollaradan (53/100) jälkeen.

Varasijalta voittoon

Perjantaina puhelin piippasi. "Andylle olisi paikka rally-tokokisaan sunnuntaille, jos vielä kiinnostaa." Neljänneltä varasijalta, kuka olisi uskonut? Mielessä vilisi hyviä syitä, miksi emme halua kisaamaan. Ei me olla treenattu. Ei me osata läheskään kaikkea. Viikonloppuna olis kiva tehdä muutakin. Kiltisti naputtelin kuitenkin, että otamme paikan vastaan. Mennään sitten treenaamaan voittajaluokkaa, ajattelin.

Lauantaina muistuttelin Andylle joitakin voittajaluokan juttuja omassa pihassa, ja kaikki sujui hienosti. Sunnuntaina päivä oli lämmin, ja menomatkalla alkoi ikävästi jännittää. Päätin keskittää kaikki ajatukseni siihen, että Andy on jo 9-vuotias, ja saan olla onnellinen, että voimme vielä luoda yhteisiä muistoja. "Saan vielä kisata Andyn kanssa", hoin itsekseni koko menomatkan, ja pakotin vielä hymyn huulille.

Jotenkin psyykkaus varmasti auttoi, koska itse kisassa olin niin rento kuin vain osaan. Kisapaikka oli kuuma halli, joka vei muista koirista mehut kokonaan, mutta taittoi vain terän Andyn suurimmasta meuhkaamisesta. Andylläkin oli kuuma ja se läähätti kovasti radalle mentäessä, mutta hyvin se jaksoi koko radan. Pientä andymäistä haahuilua siellä täällä, mutta mukana se tuli hienosti, teki mitä osasi, ja huom: se ei haukkunut kuin muutaman yksittäisen kerran (eikä saatu yhtään haukkuvähennystä!!!).

Rata oli meille sopiva: ei juoksua, mistä Andy aina innostuu niin että lähtee lapasesta. Ei hidasta käyntiä, mistä Andy yleensä hermostuu niin että lähtee lapasesta. Ei hyppyä, mistä Andy yleensä innostuu niin että lähtee lapasesta. Paljon puolenvaihtoja ja pyörähdyksiä joka suuntiin, joissa Andy entisenä agilitykoirana selviytyy helposti. Ehkä jännittävin kohta oli käytösruudun 2 minuutin istuminen, koska pelkäsin Andyn lysähtävän makuuasentoon huilaamaan hetkenä minä hyvänsä, sen verran vierestä kuului läähätystä. Kiltisti se kuitenkin istui täyden ajan, kun välillä muistuttelin että nyt istutaan.

Tuloslistaan ilmestyi hetken päästä pisteet 80/100, eli ensimmäinen hyväksytty tulos voittajaluokasta oli tosiasia! Luokan jälkeen selvisi vielä sekin, että nollia tuli useita ja Andy oli koko luokan paras! Tämä tosin kertoi lähinnä luokan huonosta tasosta, mutta kiva se oli silti tuulettaa ykköspallilla.

Tuomarina toimi Krista Karhu, sihteerinä Päivi Nummi.

 

Andy ei ehdi poseerata, koska se keskittyy jo tuhoamaan palkinnoksi saatua leluaan...

Parasta juhannusta

Vahtikoirat työssään.

Mitä sitä ihminen tekee ensi juhannuksena, kun Tsau ei järjestä juhannuskisoja? Onneksi on vuosi aikaa miettiä, ja toivotaan että joku muu taho innostuisi asiasta. Kaarinaan siis matkasimme koko karavaani. Parkkeerasimme asuntoauton hallin pihaan, ja illalla yöpyjille oli tarjolla saunakin upouusissa tiloissa.

Davella oli ohjelmassa perjantaina hyppyrata ja Remulla hyppy- ja agirata. Lauantaina molemmille oli yksi hyppy- ja yksi agirata, tarkoitus oli tsekata Daven kontaktiosaamisen taso.

Perjantaiaamuna eli juhannusaattona satoi kaatamalla, mutta onneksi keli selkeni päivän mittaan, ja saimme illalla jopa nauttia auringosta. Dave teki nätin hyppyradan, jolla jäi sekunnin kymmenyksellä kakkoseksi. Jostain syystä meno oli vähän jähmeää. Myös Remun hyppyrata onnistui, molemmille siis nollat ekoilta radoilta.

Remu jatkoi vielä agilityradalla, jolta tuomittiin vitonen. Aika täpärä tuo puomin kontakti, mutta nyt se tuomittiin näin.

Välillä ehdittiin huilatakin.

Remu nauttii juhannusiltana auringosta.

Lauantaina Dave teki vitosen hyppärillä, kun ohjaaja lähti kääntämään seuraavalle hypylle liian aikaisin. Remulle hyppäriltä taas nolla.

Blennaripojat tarkkoina.

Daven agirata olikin sitten kaikkien aikojen nopein, kun ohjaaja jätti puolet radasta suorittamatta unohduksen takia. Puomin juoksukontakti oli täydellinen, mikä kuitenkin lämmitti mieltä. Sen sijaan A:lta tuli komea loikka. Voihan kontakti! Keinu jäi valitettavasti sinne suorittamatta jääneelle radan osalle. Kuvaajakin hämmentyi erikoisesta radasta sen verran, että hukkasi videolta kriittisessä kohdassa koiran...

Remun agirata oli taas puomin kontaktia lukuunottamatta puhdas. Puomin kontaktistakin voimme ehkä olla tuomarin kanssa eri mieltä.

Daven hyppyradat
Remun hyppyradat
Remun agiradat

Ehkä paras muisto kisaviikonlopusta jäi kuitenkin siitä entisestä kooikerkasvattajasta, joka ihastui Daveen ikihyviksi. Kyllä se vaan mieltä lämmittää, kun omaa koiraa kehutaan. Kukapa tosin voisi olla Davesta pitämättä?!

Kisakatsomossa

Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen jätimme agilityn SM-kisat väliin. Remulla olisi ollut oikeus osallistua, mutta Ouluun tuntui olevan liian pitkä matka, ja lisäksi ohjaajalle osui hankalasti työvuoro sunnuntaille.

Jännitettävää riitti silti kotonakin. Livestreameja katseltiin sen verran kuin niistä jotain pystyi näkemään. Upeasti TamSKin medit voittivat kultaa, kyllä tuuletettiin! Hyvä tytöt!

Daven juoksupuomitreenit saivat taas uutta puhtia isä-Ollin hienoista suorituksista. Kotipihassa tehdään nyt tätä. Uudestaan ja uudestaan.

Hiljaiseloa

Koirarintamalla on hiljaista. Dave treenaa kontakteja ja Remukin on ollut kisatauolla muiden kiireiden vuoksi. Edes rally-tokossa ei ole ehditty kisata, kun kisojen järjestämisessä on mennyt enemmän aikaa.

Harkinnassa on kuitenkin juhannuskisat Kaarinassa ja vähän on kisakalenteria selattu jo rally-tokonkin puolelta. Laiskiaiselle kisat on siinä mielessä hyvä juttu, että tuleepahan treenattua. Nyt on kyllä laiskoteltu jo riittävästi!

Andy täytti kesäkuun 1. päivä jo yhdeksän vuotta! Onnea ensimmäiselle!

Miten niin laiskoteltu? Metsässä on juostu joka päivä ja muutenkin puuhasteltu esim. pihatöissä.

Mä tulin voittamaan...

Dave jatkoi kisaputkeaan Takkujen kisoissa. Ykkösille oli tarjolla neljä rataa, joista Dave kisasi kaksi agirataa ja hyppärin. Ensimmäisellä agiradalla tulos oli kymppi - yhden esteen kierto ja se "pakollinen" puomin kontakti. Toinen agirata oli outo suoritus: lentokeinu, esteiden ohituksia ja jumitus kepeille. Toisaalta vauhtia oli huimasti esimerkiksi puomilla, josta Dave sitten tuli alas vinottain.

Onneksi hyppyrata oli viimeisenä, ja tällä kertaa se onnistui hienosti.

Kympilläkin Dave voitti agiradan, kun muitakaan tuloksia ei tullut. Hyppärillä sentään saatiin toinenkin tulos, mutta Dave voitti senkin.

Ensi viikolla alkaa ohjattu kontaktikoulu!

 

Nollavoitto hyppyradalla.

Omaa vuoroa odotellessa.

Tähän voisi vaikka tottua...

Voitto ja hylly

Daven kisaputki jatkui Nokialla. Ykkösille oli tarjolla agi- ja hyppyrata. Agiradalla tuli se "pakollinen" kontaktivirhe puomilla, ja lisäksi Dave ajautui kepeistä ohi. A oli täpärä, mutta taisi se tassu osua niinkuin tuomarikin arveli. Dave oli ainoa, joka mediluokassa sai tuloksen, joten ykköspalli kutsui.

Hyppärillä Dave oli taas hieno, mutta ohjaaja ajautui parilla esteellä vähän väärään paikkaan. Koska hyvää menoa on turha korjailla, tästä tuli HYL.

Nokialla oli muuten huippuhyvät palkinnot. Voittaja sai kisalahjakortin, kaksi kylpylälahjakorttia Nokian Edeniin ja lahjakortin kauneushoitolaan. Lisäksi vielä suut makeaksi niin ohjaajalle kuin koirallekin - suklaalevy ja kuivattuja kananameja. Nokia kutsuu toistekin!

Kauneus on katsojan silmissä

Arvostelu löytyy täältä.

Daven näyttelydebyytistä Mikkelissä oli kulunut jo vuosi, joten ajattelin viedä sen näytille uudestaan, nyt aikuisena ja avoimeen luokkaan. Piraattivärityksen vuoksi (toinen silmälappu puuttuu) lähdimme tavoittelemaan lähinnä samaa tulosta kuin Mikkelistä eli EH:ta tai H:ta.

Kun koikkereiden vuoro tuli, näyttelypöytä nostettiin kehästä pois. Tajusin edellistä koiraa maassa tutkittaessa, että tätä ei ole treenattu yhtään. Hampaitakaan en ole muistanut Davelta katsoa sitten sen ensimmäisen näyttelyn jälkeen. Kun tuomaritäti kumartui Daven ylle kädet ojossa, Dave lähtikin vauhdilla peruuttamaan. Onneksi antoi kuitenkin katsoa suuhunsa, kun kyykistyin itse ja pidin poikaparkaa aloillaan. Yhden uroksen kohtaloksi tuli EVA, kun se ei antanut koskea itseensä ollenkaan.

Muuten esiintyminen sujuikin hienosti. Davea on kiva esittää, kun hihna voi olla ihan löysällä ja koiran voi esittää vapaasti. Ensimmäinen yllätys tuli, kun edestakaisen juoksun jälkeen sihteeri kajautti erinomaisen.

Yksilöarvostelujen jälkeen avoin luokka ravasi ympyrää kehässä, ja tuomaritäti sijoitti muut palkinnoille. Viimeisenä meille näytettiin sijoitusta 1. Siis meille? Siinä sitten seisoimme äimistyneinä sertiruusukkeen kanssa. Dave heilutteli sentään tyytyväisenä häntäänsä.Roppikehässä Davelle ojennettiin vielä VSP-ruusuke. Harmi ettei paikalla ollut yhtään tuttua ikuistamassa yllätysmenestystä!

Jälkeenpäin mietin, mahtoiko tuomaritäti tuntea kuinka hyvin koikkereiden rotumääritelmän, vai oliko hän vain niin viisas, että piti pientä värivirhettä muun kokonaisuuden rinnalla täysin mitättömänä. Rotumääritelmässä toisaalta todetaan, että virheet on suhteutettava virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä sen kykyyn suoriutua alkuperäisestä tehtävästään. Toisaalta valkoinen väri toisen tai molempien silmien ympärillä todetaan vakavaksi virheeksi. Ehkä on vain syytä uskoa vanhaa sanontaa, jonka mukaan kauneus on katsojan silmissä.

Omaan silmääni Davesta on kasvanut erittäin kaunis, hyvärakenteinen ja miellyttäväkäytöksinen nuori uros. Hienoa, että joku muukin on kanssani samaa mieltä!

Kymppi ja nollavoitto

Dave käväisi juoksemassa TamSKin iltakisoissa Eteläpuistossa kaksi rataa. Agirata oli melkoista tykitystä, Dave paineli esteeltä esteeltä iloisesti ja varmasti. Ajassa Dave oli 10 sekuntia nopeampi kuin seuraavat, harmi vaan että juoksukontaktit eivät toimi. Sekä A:lta että puomilta tuli vitoset, mutta tämäkään ei lannistanut ohjaajan iloista mieltä sujuvasta radasta. Yhteistyö toimii.

Lopultakin käsissä on koira, joka pystyy kisaamaan nopeimpien kanssa. Hyvästi hitaat mutta varmat nollat! Agiradan etenemäksi mitattiin 4,97. Kontaktit kuntoon, niin hyvä tästä tulee.

Hyppyradalla Dave meinasi ensimmäistä kertaa varastaa lähdössä, eikä lähtö sitten pienen säädön jälkeen ollutkaan kovin nopea. Yhdellä esteellä vauhti lähes pysähtyi, mutta nollavoitto tästä silti tuli, edelleen ylivoimaisella vauhdilla. Hyppyradan etenemä oli 4,63.

Kesän kontaktikouluu kutsuu...

Kesäkausi korkattu

Meidän pihalla on kesä! Nurmi on nimittäin kuivunut sen verran, että se kestää taas treenaamisen.

Pihalle mahtuu juuri ja juuri omatekoinen rengas, kepit ja virallinen kisakeinu. Puomille olisi tarvetta, mutta se ei mahdu, vaikka toisen pään veisi autotielle asti.

Dave korkkasi kesäkauden:

Mikkelin kisat

Viime viikonloppuna käytiin palelemassa Mikkelissä asti, kun muutenkin sattui olemaan sinne asiaa. Perjantaina Dave kisasi kaksi agirataa ja lauantaina Remulla oli hyppäri ja kaksi agirataa.

Dave esiintyi pätevästi ja varmasti, kuin olisi kisannut ikänsä. Eka rata tyssäsi keppeihin, ne kun oli laitettu loppumaan päin seinää. Moni koira lopetti pujottelun kesken, niin Davekin, ja tästä tuli HYL, kun Petri ei lähtenyt uusimaan saadakseen sujuvan ratasuorituksen.

Toinen rata oli noviiseille vähän helpompi, ja Dave tekikin komeaa nollaa loppusuoralle asti. A:lla askeleet eivät sopineet, ja tästä tuomari antoi täpärän vitosen. Kisan nopein aika kuitenkin, ja sijoitus toinen.

Remu oli lauantaina jotenkin nukuksissa tai ainakin muissa aatoksissa. Eka rata oli hyppäri, ja se sujui muuten hyvin, mutta Remu ei löytänyt keppien aloitusta. Kisassa oli mukana yksi juoksuinen narttu, ja johtuiko sitten tästä vai jostain muusta, mutta pasmat sekosivat kahdella seuraavalla radalla totaalisesti. Toki ensimmäinen ulkokisakin voi vaikuttaa, samoin ensimmäinen hiekkapohjakisa tänä keväänä.

Ajoittain hyvää yhteistyötä

Andyn ensimmäinen virallinen voittajaluokan kisa rally-tokossa ei sujunut ihan niinkuin olin ajatellut. Vaikka olin paikalla puolitoista tuntia ennen luokan alkua ja tein kaikki tutut temput Andyn väsyttämiseksi, mikään ei tällä kertaa auttanut vireen laskemiseen. Ja kun radalle mennään korkeassa vireessä, se tietää Andyn tapauksessa vain yhtä asiaa - meteliä!

Rata näytti jo seinältä katsottuna meille liian vaikealta. Juoksupätkä alkoi muistaakseni jo neljänneltä kyltiltä, ja kun se oli vielä oikealla (spiraali oikealle juosten oikealla), arvasin että päivä ei ole meidän. Lisäksi radalla oli vierellä peruutus, joka on meillä vielä todella epävarma ja yhteensä peräti neljä puolenvaihtoa.

Koska päättelin radan olevan meille ylivaikea, en jaksanut jännittää suoritusta yhtään. Saimme kaksi kympin virhettä. Estehyppy oli niin ahtaassa välissä, että Andy ehti seuraavalle kyltille ennen minua ja rintamasuunta kääntyi vasten. Peruutuksessa Andy kyllä peruutti, joskin vähän vinoon, mutta arvostelulapussa lukee että laskin askeleet väärin - kolmeen laskeminen on kyllä yllättävän vaikeaa! Haukkumisesta tuomari sakotti kolme kertaa kolme pistettä ja lisäksi yhteisvaikutelmasta viisi pistettä. Kolme pistettä lähti mm. spiraalijuoksun hyppimisestä ja P-käännös vasemmalle -kyltillä seuraamisen hajoamisesta.

Yhteensä pisteitä tuli 53 eli aika kauas jäätiin tavoitellusta 70 pisteestä. Positiivisia asioita tapahtui radalla kaikesta huolimatta paljon: kaikki neljä puolenvaihtoa onnistuivat hyvin, peruutus onnistui osana rataa ja Andy seurasi reippaasti koko ajan, niin vasemmalla kuin oikeallakin. Sain myös itse pidettyä yllä saman rennon fiiliksen, mikä jäi edellisestä nollakoirakko-radasta.

Tämä oli toinen nollatuloksemme. Tulosta haetaan seuraavan kerran varmaankin kesällä ulkokisoista.

Kisakontakteja

Dave juoksi ensimmäiset viralliset agiratansa tietysti TamSKin kisoissa. Kisoja edelsi kontaktitehokuuri, mutta kisassa puomi ei vielä toiminut. Juoksukontaktien opettaminen vaikuttaa melkoisen turhauttavalta puuhalta, mutta niissä kuulemma pysytään. A tosin näyttää nyt hyvältä, puomi teettää edelleen töitä.

Eka rata oli Johanna Nybergin käsialaa, ja yleisössä kävi kohahdus, kun radalle kannettiin pöytä. Alkoi pikainen sääntöjen ja suoritustapojen miettiminen, mutta tuomari kyllä opasti kaikki pöydän saloihin. Hyvä opetus kisaaville: kaikkiin esteisiin kannattaa tutustua. Pöytä on kyllä tosi harvinainen, mutta se voi edelleen olla radalla. Moni koira meni mieluummin pöydän alle kuin päälle, ja muutama ylijuoksukin nähtiin. Jokunen koira ei suostunut pöydälle ollenkaan, mutta muutama puhdaskin suoritus sentään nähtiin (Dave tietty näiden joukossa).

Ensimmäisellä radalla puomin alastuloloikka oli ainoa virhe, muuten meno oli sujuvaa ja vauhdikasta. Nyt näyttää siltä, että koirakko on löytänyt yhteisen rytmin!

Toinen agirata oli perinteisempi, joskaan ei sekään mikään helppo ykkösten rata. Puomin loikkaus toistui, ja sitten Dave sekosi yllättäen pujottelussa. Videolta näkee, miten se vilkaisee ohjaajaa, ja rytmi sekoaa. Ehkä koiralle pitää kepeillä antaa vähän enemmän tilaa.

Tässä Daven radat, tyytyväinen saa olla!

Parasta A-luokkaa

Davea on nyt tänä keväänä tutkittu päästä varpaisiin. Priimaa pukkaa, joskin kaikkeen varauduttiin. Tulokset ovat kaunista luettavaa:

kyynärnivel: 0/0
lonkkanivel: A/A
selän spondyloosi: SP0 (puhdas)

välimuotoinen lanne-ristinikama: LTV0 (normaali)

silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

polvilumpiolux.med: 0/0

Treenikaveri sen totesikin: nyt voi enää itse rikkoa koiran, tai koira itsensä. Lähtökohdat ovat kuitenkin ihanteelliset. Kisaura voi alkaa.
(Kuva: Tytti Käyhkö)

Treenikuulumisia

Omaan viikkotreeniohjelmaani kuuluu tiistai-iltaisin rally-toko Daven kanssa, torstai-iltaisin rally-toko Andyn kanssa ja noin joka toinen lauantai agility Remun kanssa. Tilanne on uusi ja mielenkiintoinen - nimittäin se, että teen jotain säännöllisesti kaikkien kolmen kanssa. Varsinkin Remu on jäänyt näyttelyinnon hiivuttua taka-alalle.

Agility Remun kanssa on haaveiden täyttymys. Olen itse suoraan sanottuna hirveän surkea, mutta Remuhan on paras harjoituskaveri aloittelijalle. Se osaa, ja se opettaa. Oma haasteensa on opettaa se irtoamaan, sillä en kykene juoksemaan kunnolla, ja mieluiten kävelisin koko radan läpi. Aluksi Remu ei mennyt ohjauksessani edes putkeen, mikä kuvannee riittävästi taitotasoani, kun sentään on agilityvalio kyseessä... Eteenpäin on menty, hypyt ja putket sujuvat enimmäkseen ensimmäisellä yrityksellä, ja pienestä radanpätkästäkin selviämme valssaten. Viime lauantaina treenattiin leijeröintiä, ja yhden epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain kuin sainkin Remun putkeen puomin takaa. Mieletön tunne! Remu oli niin täpinöissään radalla, että se haukkui vähän väliä, niin kuin aina silloin kun se on innoissaan. Agility on niin siistiä!

Daven rally-toko junnaa paikallaan. Jostain syystä se ahdistuu radalla ja ottaa etäisyyttä. Asiaa ei auta se, että olen pari kertaa tallannut sen varpaille. Treenipaikka Koirakoutsilla on myös selvästi Davelle liian ahdas. Se leikkii innokkaasti ja repii lelua, mutta radalla se hidastelee, ihmettelee ja nuuskii maata. Yksittäisten liikkeiden treenaus sujuu hyvin: se peruuttaa jo lähes kolme koiranmittaa edessä ja osaa melko hyvin peruuttaa myös vieressä. Se osaa puolenvaihdot jalkojen välistä ja takaa, edestä ei ole vielä kokeiltu. Oikealla seuraaminen tökkii vielä enemmän kuin vasemmalla, se jätättää ja ottaa etäisyyttä sivusuunnassa. Vasemmalle käännöksissä on menty takapakkia, kun sen täytyy väistää minua etuviistoon. Varmaan peruja tassulle tallaamisesta... Täytyy miettiä missä jatkaisimme tämän kauden jälkeen. Tässä treeniryhmässä emme selvästi edisty.

Andy on nyt ilmoitettu ensimmäiseen voittajaluokan rallykokeeseen. Hirvittää, mutta kivalla tavalla. Kaikki mitä Andyn kanssa vielä tehdään, on puhdasta plussaa. Se on niin innokas ja yritteliäs ja valmis tekemään töitä, turhautuu ainoastaan tauoilla. Olen ottanut takaisin ohjelmistoon myös avoimen luokan tokoliikkeet. Tarkoitus olisi kokeilla vielä kesällä, josko se ykköstulos sieltä tulisi. Elämme jännittäviä aikoja!

Dave Katjan koulutuksessa

Dave kävi tänään Katja Ojansivun vetämässä koulutuksessa. Paljon on menty eteenpäin, ja sama pätee niin ohjaajaan kuin koiraan. Näin paljon voi tapahtua edistystä myös yhdessä treenissä:

Daven kontaktikoulu

Projekti nimeltään Daven kontaktit etenee hitaasti mutta varmasti. Juoksukontakteista ei ole luovuttu, vaikka lankulla juoksutus osoittautui liian haastavaksi lähestymistavaksi. Dave ei missään vaiheessa tajunnut mitä sitä odotettiin, ja aina vauhdin kasvaessa se loikkasi komeasti kontaktipinnan yli. Muutaman kerran palattiin takaisin lankulle, mutta edistymistä ei tapahtunut. Tästä siis lähdettiin:

Pienen tuumaustauon jälkeen osa juoksariporukasta vaihtoi pysäytykseen ja joku taisi onnistuneesti jatkaa lankutustakin, mutta Petri päätti siirtyä boksiin. Aluksi Dave juoksi boksia maassa, sitten se siirrettiin madalletulle A:lle, korotetulle A:lle ja lopulta puomille.

Kuvamateriaalia projektista on harmillisen vähän, mutta tässä jotain. Näistäkin on jo menty eteenpäin: A menee jo täyskorkeana, ja puomilla on kuulemma enemmän vauhtia. Mutta idea toivottavasti välittyy.

Näyttää siltä, että keväällä tai alkukesästä Dave lopulta pääsee kisaamaan myös agilityradoille.

Terve 2-vuotias

Dave juhli tänään 2-vuotissyntymäpäiviään perusteellisesti. Päivällä se pääsi tallille treenaamaan agilityä, joka on sen lempilaji. Iltapäivällä oli vuorossa terveystarkastus. Painoa 10,5 kiloa, terveet silmät ja nollan polvet. Eläinlääkärin mielestä koikkerit muistuttavat hevosia kaikessa herkkyydessään. Osuva vertaus. Illalla suuntasimme vielä rally-tokotreeneihin. Dave oli oikein pätevä: treenattiin vauhdinmuutoksia, oikean puolen seuraamista ja hyppyä.

2-vuotiaalla alkaa olla jo älliä päässä ja homma hanskassa. Elämä 2-vuotiaan kanssa on varsin mukavaa.